Suomen uskonnon-
opettajain liitto ry

SUOL ry:n tehtävä on vaikuttaa uskonnonopetuksen kehittämiseen ja aseman vakaana säilyttämiseen. Liitto valvoo jäsenten etuja ja järjestää tasokasta koulutusta.

Lue Lisää!

USKONNON YLIOPPILASKOE SÄHKÖISTYY SYKSYLLÄ 2017

Tänä keväänä uskonnon ylioppilaskoe suoritetaan paperisena versiona viimeistä kertaa. Syksyllä tilanne muuttuu: koe suoritetaan, korjataan ja sensoroidaan sähköisessä ympäristössä. 

SÄHKÖISEN KOKEEN RAKENNE

Sähköisessä uskonnon ylioppilaskokeessa on yhdeksän tehtävää, joista vastataan enintään viiteen tehtävään. Tarjolla on siis yksi tehtävä vähemmän kuin nykyään, mutta myös vastauksia laaditaan yksi vähemmän.

Koe jakautuu kahteen osaan. Osassa I on tarjolla kuusi tehtävää, joista kokelas voi vastata kolmeen, neljään tai viiteen tehtävään. Osassa II on tarjolla kolme tehtävää, joista voi valita enintään kaksi. Osan I tehtävät arvostellaan pistein 0–20 ja osan II tehtävät pistein 0–30. Kokeen maksimipistemäärä on 120, mutta käytännössä maksimipistemäärä riippuu opiskelijan valinnoista. Se voi olla 100, 110 tai 120 pistettä. Periaate ei ole uusi: nykyäänkin maksimipisteisiin voi yltää vain valitsemalla molemmat jokeritehtävät. Sähköisessä kokeessa maksimipisteitä voi tavoitella valitsemalla osasta I kolme tehtävää ja osasta II kaksi tehtävää.

Tehtävät voivat jakautua useaan alakohtaan. Näissä tapauksissa alakohtien enimmäispistemäärät ilmoitetaan erikseen ja osat myös arvioidaan erikseen. Osan II tehtävät jakautuvat aina vähintään kahteen alakohtaan.

EI PAKOLLISIA TEHTÄVIÄ

Sähköisen ylioppilaskokeen rakenne vaihtelee eri oppiaineissa. Uskonnon kokeessa tavoitteena on ollut valinnanvapauden maksimointi kokeen rakenteen asettamissa rajoissa. Tämän vuoksi kokeessa ei ole yhtään kaikille pakollista tehtävää.

Ratkaisuun on vaikuttanut se, että uuden opetussuunnitelman mukaisesti uskonnossa on kursseja verrattain paljon, mutta pakollisia kursseja on vain kaksi. Syventävien kurssien toteutumisessa on suurta vaihtelua eri lukioiden välillä. Oman lisänsä ylioppilaskokeen kehittämiseen tuo se, että muutaman vuoden ajan kestävänä siirtymäkautena kokeessa otetaan huomioon sekä vanhan että uuden opetussuunnitelman mukaan opiskelleet kokelaat. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tehtävät laaditaan sellaisiksi, että ne joko sopivat molempiin opetussuunnitelmiin tai ne sisältävät vaihtoehtoisia osioita.

Vaikka ylioppilaskokeessa tehtäviä tulee kaikista kursseista, on kirjoituksissa mahdollista menestyä, vaikka kaikkia syventäviä kursseja ei olisikaan suorittanut. Erityisesti uuden opetussuunnitelman kurssit 5 ja 6 ovat luonteeltaan sellaisia, että ne syventävät jo aiemmissa kursseissa käsiteltyjä asioita.

Tyypillisesti ylioppilaskokeessa useat tehtävät edellyttävät tietojen ja taitojen yhdistelyä yli kurssirajojen. Mukana on aina myös sellaisia tehtäviä, jotka integroivat uskonnossa opittua muihin oppiaineisiin, esimerkiksi äidinkieleen ja kirjallisuuteen, historiaan, yhteiskuntaoppiin, maantieteeseen, psykologiaan tai filosofiaan.

TEHTÄVÄTYYPIT

Sähköisen ylioppilaskokeen tehtävätyyppien taustalla on Bloomin taksonomia ja sen muunnelmat, erityisesti Krathwohlin ja Andersonin taksonomia. Taksonomioita on kritisoitu siitä, että ne soveltuvat tyypillisesti matemaattis-luonnontieteellisiin aineisiin luontevammin kuin humanistisiin ja yhteiskuntatieteellisiin aineisiin. Taksonomiat vaikuttavat uskonnon kokeessa siten, että eri tehtävät ja niiden osiot edellyttävät erilaisia taitoja ja tiedonkäsittelyn tapoja. Saman tehtävän eri alakohdat voivat olla vaativuudeltaan erilaisia.

A-tason tehtäviä luonnehtii muistaminen, mieleen palauttaminen, asioiden tunnistaminen ja yhdistäminen. Monivalintatehtävät ovat tästä tyypillinen esimerkki.    

B-tason tehtävät edellyttävät ymmärtämistä, käsittämistä ja selittämistä. Tällaisia ovat esimerkiksi käsitteiden määrittelytehtävät.

C-tason tehtävät ohjaavat tiedon soveltamiseen ja analysointiin. Vertailutehtävät kuuluvat tyypillisesti tähän ryhmään.

D-tason tehtävissä mukana on luova elementti. Ne edellyttävät arviointia, syntetisointia, kehittelyä ja syvällistä pohtimista. Näiden tehtävien osalta on tärkeää huomata, että ne edellyttävät kykyä muuntaa ja kehitellä opetussuunnitelmassa määriteltyä osaamista myös sellaiselle alueelle, jota ei ole lukiossa välttämättä eksplisiittisesti käsitelty.

MIKÄ TEHTÄVISSÄ MUUTTUU?

Uskonnon kokeen sähköistämisessä edetään maltillisin askelin, mutta kuitenkin siten, että sähköisen ympäristön ominaislaatua hyödynnetään alusta lähtien. Sähköinen ympäristö tuo kokeeseen monia uusia mahdollisuuksia. Näistä yksi on monimediaisten aineistojen aiempaa monipuolisempi käyttö. Tekstien, kuvien ja graafisten esitysten lisäksi tehtävien aineistoina voi olla myös äänitteitä ja videoita.

Sähköinen ympäristö mahdollistaa aiempaa laajempien aineistojen liittämisen kokeeseen. Sähköisessä kokeessa on tehtäviä, jotka edellyttävät paperiseen kokeeseen verrattuna laajempien aineistojen hahmottamista, yhdistelemistä ja vertailua. Aineistojen laajuuteen vaikuttaa tehtävänanto: jos tehtävänä on tunnistaa esimerkiksi tekstin tyylilaji – onko kyseessä rukous, saarna vai tieteellinen analyysi – voi aineisto olla pituudeltaan huomattavasti laajempi kuin sellaisissa tapauksissa, joissa tehtävä edellyttää aineiston tarkkaa sisällöllistä analyysia.

Osa uskonnon ylioppilaskokeen tehtävistä voi sisältää metakognitiivisia taitoja testaavia elementtejä, joita käytetään myös monissa korkeakoulujen pääsykokeissa. Tällainen on esimerkiksi mahdollisten monivalintatehtävien pisteyttäminen kolmiportaisesti siten, että oikeasta vastauksesta saa yhden pisteen, väärästä saa miinuspisteen ja vastaamatta jättämisestä nolla pistettä. Tällöin kokelaan tulee kyetä arvioimaan sitä, kuinka varma hän on tiedoistaan.

VASTAUSTEN ARVIOINTI

Uskonnon sähköisessä ylioppilaskokeessa vastauksia arvioidaan yhtäältä kokelaan tiedollisen osaamisen, toisaalta tiedon käsittelyn ja esitystavan näkökulmista. Ylioppilastutkintolautakunnan uskonnon jaoksen laatimissa hyvän vastauksen piirteissä kuvataan tehtäväkohtaisesti hyvän vastauksen (n. 50 % tehtävän maksimipistemäärästä) ja kiitettävän vastauksen (n. 80 % tehtävän maksimipistemäärästä) tiedolliset kriteerit sekä tiedon käsittelyn ja esitystavan arvioinnin yleiset suuntaviivat.

Käytännössä tiedollinen osaaminen, tiedonkäsittely ja esitystapa kytkeytyvät toisiinsa, sillä aihekokonaisuuden kannalta olennaisten tietojen hahmottaminen, asianmukaisten käsitteiden käyttö, argumentaation johdonmukaisuus ja tyylillinen sujuvuus liittyvät yhteen. Oheisen taulukon avulla voit tutustua arvioinnin yleisiin suuntaviivoihin, jotka auttavat tehtävien pisteyttämisessä.  

Kirjoittaja: Dosentti Kati Mikkola, YTL:n johtoryhmän jäsen ja uskonnon jaoksen tehtävänlaadintaryhmän puheenjohtaja
Teksti on julkaistu Synsyguksen numerossa 2/2017.

 

Uskonnon sähköisen ylioppilaskokeen vastausten arviointitaulukko

Pistemäärät

alle 25 %

25–50 %

50 % hyvä vastaus

80 % kiitettävä vastaus

yli 80 %

Tiedollinen osaaminen:
arvioidaan opsin asiasisällön tuntemusta, käsitteiden asianmukaista ja täsmällistä käyttöä, sisällön ja tehtävänannon vastaavuutta sekä vastauksen rajausta

sisältää hyvin vähän tai ei lainkaan aihealueen kannalta olennaisia tietoja ja käsitteitä

 

esitetty yksi tai useampi aihealueen kannalta olennainen asia ja käsite

sisältää useita aihealueen kannalta olennaisia asioita, käsitteiden käyttö ja määrittely on pääosin asianmukaista; vastaus voi sisältää myös yksittäisiä asiavirheitä (tarkemmat tehtäväkohtaiset kriteerit on esitetty hyvän vastauksen piirteissä)

osoittaa aihealueen kiitettävää hallintaa;  käsitteitä on käytetty asiantuntevasti ja luontevasti ja vastauksessa esitetyt tiedot ovat monipuolisia ja täsmällisiä (tarkemmat tehtäväkohtaiset kriteerit on esitetty hyvän vastauksen piirteissä)

osoittaa aihealueen syvällistä ymmärtämistä ja kykyä liittää asiat laajempiin yhteyksiin

Tiedon käsittely ja esitystapa:
arvioidaan opiskelijan taitoa esittää, analysoida, arvioida ja soveltaa tietoa; esitystapaa arvioidaan vastauksen johdonmukaisuuden, eheyden ja tyylillisen sujuvuuden näkökulmista

tyyliltään sekava ja rakenteeltaan jäsentymätön; vastaa tehtävänantoon vain osittain tai ei lainkaan; tehtävän aineistoa ei hyödynnetä eikä esitettyjä näkemyksiä perustella pätevästi

rakenteeltaan jäsentymätön ja tyyliltään sekava; voi sisältää toistoa, liioittelua,  epäuskottavia perusteluja ja luettelomaisuutta

vastaa pääosin tehtävänantoa; esitetty useita aihealueen kannalta olennaisia tietoja ja näkökulmia; tehtävän aineistoa on hyödynnetty joiltain osin ja vastauksessa on merkkejä tiedon soveltamisesta ja kehittelystä; pyrkimys johdonmukaiseen rakenteeseen ja asioiden perustelemiseen; voi olla paikoin jäsentymätön ja luettelomainen; perustelut voivat olla pintapuolisia

useat tehtävänannon kannalta olennaiset asiat a näkökulmat on liitetty johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi; vastaus on tehtävänannon mukainen ja kieliasultaan huoliteltu; esitetyt perustelut ovat selkeitä ja monipuolisia; tietoa sovelletaan ja kehitellään uskottavasti

tehtävän aineistoja on hyödynnetty oivaltavasti ja toisiinsa suhteuttaen; perustelut ovat vakuuttavia ja hyvin argumentoituja; voi sisältää kekseliäitäkin näkökulmia ja avauksia vaihtoehtoisiin lähestymistapoihin

Uskonnon sähköisen ylioppilaskokeen arviointi ©YTL, uskonnon jaos