Suomen uskonnon-
opettajain liitto ry

SUOL ry:n tehtävä on vaikuttaa uskonnonopetuksen kehittämiseen ja aseman vakaana säilyttämiseen. Liitto valvoo jäsenten etuja ja järjestää tasokasta koulutusta.

Lue Lisää!

Vuoden alussa keskustelu katsomusopetuksesta räjähti taas kerran käyntiin, kun Yle uutisoi, että 70% kansasta kannattaa yhteistä katsomusainetta, jossa opetettaisiin uskontoja vakaumuksesta riippumatta.  Taustalla oli myös ministeri Anderssonin syksyinen ilmoitus elämänkatsomustiedon avaamisen selvittämisestä kirkkoon kuuluville. Meidän kantaamme on tiedusteltu usealta suunnalta. 

Onneksi teimme syksyllä kyselyn, jolla selvitettiin jäsenistön kelpoisuuksia ja asenteita elämänkatsomustiedon avaamista, nykytilanteen säilyttämistä ja yhteiseen katsomusaineeseen siirtymistä kohtaan. Näyttäisi siltä, että tilastollinen korrelaatio löytyy luterilaisen opetuksen kelpoisuuden ja yhteisen aineen kannattamisen välillä. Yhteistä ainetta vastustettiin voimakkaasti niiden opettajien keskuudessa, joilla on vähemmistöuskontojen kelpoisuus. Tämä ei tietystikään ollut yllätys. Keskeinen kysymys onkin, saavutetaanko yhteistä ainetta kannattamalla yleisesti uskonnollisen sivistyksen ja uskonnonopetuksen suhteen sellaisia etuja, että nykyisestä uskonnonopetuksesta kannattaisi luopua. Erityisesti minulta on kysytty, miten vähemmistöjen aseman heikentyminen voidaan perustella. 

Toimintaympäristön muutokset ovat meidän kaikkien tiedossa: ev.lut. kirkkoon kuuluminen vähenee tasaisesti suurissa kaupungeissa, kun taas pohjoisemmassa Suomessa kirkkoon yhä kuulutaan. Helsingissä kirkkoon kuuluu noin 52%; Oulussa kastetaan vielä 80% syntyneistä lapsista. Suomi on alueellisesti monimuotoinen mitä tulee uskonnollisiin vakaumuksiin, globaalista tilanteesta puhumattakaan. Kuuluttiin kirkkoon tai ei, varsinkin nuorten katsomukselliset identiteetit voivat olla moninaisia ja muuttuvia.  Miten elämänkatsomustiedon (ja loogisuuden nimissä myös kaikkien muiden uskonnon oppimäärien) vapaa valitseminen muuttaisi opetukseen osallistumista? Kukaan ei tätä pysty ennustamaan. 

Kuten tunnettua elämänkatsomustiedon avaaminen muuttaisi järjestelmämme, joka perustuu kuulumiseen ja tekisi oppiaineen valitsemisen riippuvaiseksi perheen tai nuoren omasta päätöksestä. Kuinka paljon tämä hankaloittaisi kouluissa opetuksen järjestämisen ennustettavuutta, jäisi nähtäväksi. On myös huomattava, että tällä muutoksella ei korjata kaikkia katsomusopetuksen epäkohtia. Näin eivät sen kannattajat tietysti väitäkään. Tilastoista ilmenee, että parin viime vuoden aikana noin 4000 perusopetuksen oppilasta ei opiskele mitään katsomusainetta. Lukiossa tällaisia opiskelijoita on joitakin satoja. Kyseessä ovat uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvat lapset ja nuoret, jotka joko opiskelevat jotain muuta katsomusaineen tilalla tai heille hyväksiluetaan oman uskonnollisen yhdyskunnan opetusta. Vaikka koulu on velvoitettu tarjoamaan vähemmistöuskontojen opetusta pyynnöstä, ei oppilas ole kuitenkaan velvoitettu osallistumaan siihen tai edes elämänkatsomustietoon. Voidaan tietysti sanoa, että nykyinen järjestelmä toimii pääsääntöisesti hyvin ja mahdollistaa monenlaiset järjestelyt, mutta yhä vahvemmin olen alkanut ajatella, että koko systeemi olisi arvioitava uudelleen. 

Toistaiseksi olen kysyttäessä sanonut, että liitolla ei ole virallista kantaa yhteiseen aineeseen. Olen tuonut esiin oman näkemykseni, jossa toivon, että mahdollisuudet yhteisen katsomusaineen luomiseen selvitettäisiin poliittisella päätöksellä rauhassa ja tutkimukseen perustuen. Olen myös esittänyt toivomuksen, että et:n avaamisella ei hidastettaisi tätä prosessia. On toki mahdollista, että avaaminen ja sen myötä rinnakkaiset aineet ja oppimäärät voisivat toimia lopullisena ratkaisuna tai vauhdittaa yhteiseen aineeseen siirtymistä. Itse en usko, että prosessi etenisi ihanteellisesti näin. 

Olen tietoinen siitä, että liiton jäsenten joukossa on monia, jotka eivät haluaisi muutosta opetuksen malliin. Sitä en osaa sanoa, onko meillä tähän varaa vai tapahtuuko muutos jossain vaiheessa, halusimme tai emme. Toimiaksemme proaktiivisesti meidän tulisi selvittää itsellemme, mitä me oikein tässä asiassa haluamme. Yksi vaikuttamisen keino on pyrkiä vaikuttamaan koulutuspoliittiseen selontekoon, jonka hallitus aikoo teettää tänä vuonna.

Yhä vielä on kuitenkin todennäköisintä, että mitään muutosta ei juuri nyt ole tapahtumassa. Elämänkatsomustiedon avaaminen ei ole hallitusohjelmassa, joten hallituksen tulisi olla yksimielinen, jotta opetusministerin kannattaisi viedä uudistusta eteenpäin eduskuntaan.

Näissä mietteissä toivon, että nautitte päivä päivältä valoisammaksi muuttuvasta kevättalvesta!

Tuovi Pääkkönen
puheenjohtaja(a)suol.fi

Teksti on julkaistu myös Synsyguksessa 1/2020