Puheenjohtajalta

Suomen uskonnonopettajain liiton jäsenlehdessä Synsyguksessa julkaistaan Puheenjohtajan tervehdys -palstaa, jossa liiton puheenjohtaja pureutuu uskonnonopetuksen ajankohtaisiin kysymyksiin. Täällä palstan teksti julkaistaan jo lehden mennessä painoon.

Puheenjohtajalta: Irti takertumisesta

På svenska nedan

Viime päivät olen tuntenut itseni koneeksi, johon ajetaan sisään tekstejä ja joka syöksee ulos pisteitä ja arvosanoja. Lukion opettaja tietää tekevänsä töitä, kun kirjoitukset ja koeviikko sekä uuden periodin suunnittelu kohtaavat. Yläkoulussa ei pääse yhtään helpommalla, päinvastoin. Lapset ovat levottomia, arviointilakana ahdistaa ja kaikenlaisen kirjaamisen vaatimus alkaa hipoa hulluutta. Aiheesta on tänä syksynä kirjoitettu paljon ja yhdessä ihmetelty, kuinka voi opettajaihminen olla näin uupunut. Kokemus ei tunnu olevan edes ikäkysymys.

Lue lisää: Puheenjohtajalta: Irti takertumisesta

Puheenjohtajalta: Sana tulee lihaksi

På svenska nedan

Kuluneena kesänä ei ole tarvittu Ruokolahden leijonia, Haminan mursuja tai muita eläinyllätyksiä täyttämään uutistyhjiötä. Juhannuksena seurattiin lyhyeksi jäänyttä Venäjän vallankaappausyritystä ja heinäkuussa kiihtyvällä tahdilla valtakunnan hallituksen kamppailua natsivitsien, väestönvaihdon ja muun (ministerille) sopivan tai sopimattoman kielenkäytön kurimuksessa. Elämme hämmentäviä aikoja.

Lue lisää: Puheenjohtajalta: Sana tulee lihaksi

Puheenjohtajalta: Kehitys ja toivo

På svenska nedan

Katsomusopetuksen kehittämistyö on edennyt tärkeän askeleen eteenpäin. Opetushallitus asetti marraskuun alussa katsomusaineiden uudistamista koskevan kehittämisryhmän vuosille 2022-2024. Ryhmän puheenjohtajana toimii pääjohtaja Minna Kelhä.

Lue lisää: Puheenjohtajalta: Kehitys ja toivo

Puheenjohtajan kolumni TA:ssa: Koulun katsomusopetuksessa ei ole kyse uskontoon sitouttamisesta vaan yleissivistyksestä

SUOL:in puheenjohtaja Tuovi Pääkkönen kirjoittaa Teologisessa aikakauskirjassa (TA 4/2022) julkaistussa kolumnissa uskonnonopetuksen ja uskontoon sitouttavan kasvatuksen sekoittumisesta keskenään julkisessa keskustelussa.

Poimintoja kolumnista:

"Koulun uskontotunnilla ei puolusteta Jumalaa. Uskonto on tiedepohjainen yleissivistävä kulttuuriaine, joka ei ole lähes 20 vuoteen ollut tunnustuksellista."

On tyypillistä, että lehtiartikkeleissa ja muussa julkisessa keskustelussa uskonnonopetusta ja koulun uskonnollisia juhlia käsitellään samanaikaisesti. Aamulehtikin oli taannoin huolissaan siitä, miten koulun uskonnollisille tilaisuuksille kävisi, jos uskonnonopetus muuttaisi muotoaan. Vastaus: Ei mitenkään, sillä ne eivät liity toisiinsa."

"Myös katsomusympäristön muutokset haastavat ”oman uskonnon” -käsitteen. Kenen omasta uskonnosta on kyse, lapsen vai perheen? Entä jos katsomus on postmodernin monimuotoisesti henkinen ja koostuu monista katsomuksellisista elementeistä? Mitä ainetta tällöin pitäisi opiskella? Miksi katsomuksen pitäisi ylipäätään olla joko uskonnollinen tai ei-uskonnollinen? Useat nuoret ja vanhemmatkin ihmiset ovat katsomuksestaan epävarmoja. Myös moni ateistiksi tai agnostikoksi itseään kutsuva on kiinnostunut uskonnollisista ilmiöistä. Niistä voisi ja pitäisi keskustella samassa opetusryhmässä. Käsitteenä katsomus on laajempi kuin uskonto. Siksi yhteinen katsomusaine ei voisi olla pelkkää uskontoa. Joissakin opetuskokeiluissa on pyritty luomaan yhteinen katsomusaine päivittämällä nykyinen luterilainen uskonnonopetus kaikille pakolliseksi aineeksi. Tällaiset silmänkääntötemput eivät ole hyväksyttäviä. Yhteinen oppiaine ei saa olla Troijan hevonen, jolla salakuljetetaan luterilainen uskonnonopetus kaikille. Se olisi paluuta menneisyyteen. On enemmistön etu, että vähemmistöjen, niin uskonnollisten kuin sekulaarienkin, näkökulma otetaan aidosti ja rehellisesti huomioon.

Miksi sitten elämänkatsomustieto ei voisi olla kaikkien katsomusaine? Elämänkatsomustieto rakennettiin alun perin vaihtoehdoksi tunnustukselliselle uskonnonopetukselle ja se sisältää opetusta uskonnoista hyvin ohuesti. Elämänkatsomustieto nykyisellään ei vastaa tämän hetken maailmassa kasvavaan tarpeeseen saada uskontoihin liittyvää sivistystä."

"Uskonnon lukutaito on muiden lukutaitojen ohella jokaiselle tärkeää, jos haluamme ymmärtää omaa menneisyyttämme ja nykyisiä arvoja. Vielä merkittävämmäksi se käy, kun astutaan sekulaarin Euroopan ulkopuolelle. Koulun tehtävä on varustaa lapsi ja nuori sellaisilla tiedoilla, taidoilla ja ymmärryksellä, joita hän suomalaisessa yhteiskunnassa ja globaalissa maailmassa tarvitsee. Ymmärrys uskonnoista kasvattaa ymmärrystä maailmasta."

Koko kolumni on luettavissa TA:n sivuilla.

Puheenjohtajalta: Ymmärrä uskontoja, ymmärrä maailmaa

På svenska nedan

Koulussa tarkastelemme uskontoja ilmiönä, joilla on sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia maailmaan. Uskonto, samoin kuin vaikkapa urheilu, voi kietoutua kieroutuneeseen vallankäyttöön ja olla vahingollista ja alistavaa sekä uhka terveydelle. Samoin se voi olla monille ilon, yhteisöllisyyden ja terveyden tuottaja. Mm. uskonnon ja mielenterveyden yhteyttä tulemme käsittelemään Talvipäivillä 4.2.2023.

Lue lisää: Puheenjohtajalta: Ymmärrä uskontoja, ymmärrä maailmaa

Sivu 1 / 5