Miksi opiskella uskontoa?

Mihin uskonnonopetusta tarvitaan?

Monikulttuurisessa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa toimiminen vaatii tietoa omasta kontekstista sekä ympärillä vaikuttavista kulttuureista ja uskonnoista: uskonnonopetus antaa eväitä uskontojen vuoropuheluun ja keskinäiseen ymmärtämiseen.

Uskonnonopetuksella on tärkeä rooli ihmisoikeuskasvatuksen toteuttajana: tieto uskonnoista ja kulttuureista lisää ymmärrystä ihmisten välillä, mikä puolestaan vähentää ennakkoluuloja ja edistää ihmisoikeuksien toteutumista.

Globalisaatio ei ole johtanut uskonnollisuuden vähenemiseen – päinvastoin, uskonnon merkitys on kasvanut esimerkiksi Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa.

Paras tapa ehkäistä uskonnollista fanatismia on tarjota asianmukaista ja kriittistä tietoa omasta ja muista uskonnoista sekä niiden sisäisestä moninaisuudesta.

Uskonnonopetus mahdollistaa kulttuurin uskontoon liittyvien syvärakenteiden tuntemuksen: myös kansainvälisyyskasvatuksen tavoitteiden toteutuminen edellyttää syvällistä ja kriittistä perehtymistä sekä omaan että vieraaseen kulttuuriperintöön.

Tulevaisuuden Suomessa tarvitaan sekä uskontojen ja katsomusten tuntemusta että kykyä puhua uskonnoista ja katsomuksista myös eri tavoin ajattelevien kanssa.

Uskonto ei koostu vain yliluonnollista kokevista uskomuksista, vaan vaikuttaa voimakkaasti myös ympäröivään yhteiskuntaan ja kulttuuriin: esimerkiksi kristinuskolla on voimakas yhteys eurooppalaiseen ajanlaskuun, kuvataiteeseen, juhlaperinteeseen, lainsäädäntöön, tapakulttuuriin, pukeutumiseen sekä suomen kieleen ja suomalaiseen nimistöön.

 Uskonnonopetus on kulttuuriperintökasvatusta parhaimmillaan; taide, arkkitehtuuri, juhlapyhät, musiikki – kaikki tämä avautuu kulttuurisesta viitekehyksestä käsin uskonnon tunnilla. 

Uskonnon opiskelu antaa kompetenssia kulttuurienväliseen dialogiin ja vahvistaa kulttuuriperinnön tuntemusta.