Lausunto Opetushallituksen ohjeista koskien katsomuskasvatuksen, uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen järjestämistä sekä koulun tai oppilaitoksen yhteisiä juhlia ja uskonnollisia tilaisuuksia.

Suomen uskonnonopettajain liitto ry ottaa tässä lausunnossaan kantaa ohjeeseen uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen järjestämisestä peruskoulussa ja lukiossa sekä yhteisistä juhlista ja uskonnollisista tilaisuuksista. Emme lausu mitään varhaiskasvatuksesta ja ammatillisesta koulutuksesta.

Suomen uskonnonopettajain liitto katsoo, että ohjeet ovat pääosin selkeitä ja kiteyttävät lakien nykytulkinnan ja soveltavat valitustilanteissa tehtyjä aluehallintovirastojen linjauksia.

Kiinnitämme kuitenkin huomion siihen, että ohjeet uskonnon- ja elämänkatsomustiedon opetuksesta on niputettu samaan asiakirjaan koulun uskonnollisia tilaisuuksia koskevien ohjeiden kanssa. Lähtökohtaisesti nämä ohjeet pitäisi pitää erillään. Miksi juhlien järjestämistä ei ole yhdistetty esimerkiksi musiikinopetuksen tai matematiikan opetuksen järjestelyihin? Yhdistämällä ohjeet Opetushallitus uusintaa ja ylläpitää vanhakantaista käsitystä siitä, että uskonnonopetus ja uskonnolliset tilaisuudet kuuluvat yhteen ja saman opettajan vastuulle. Tästä ei ole kovin pitkä matka yleisen mielipiteen valitettavaan virhekäsitykseen siitä, että uskonnonopetus olisi uskonnonharjoittamista tai tunnustuksellista opetusta. 

Perusopetusta koskevassa ohjeessa kohdassa 1.1 puhutaan oppilaan uskonnon tai elämänkatsomustiedon opiskelun järjestämisen vaihtoehdoista. Jos oppilas ei osallistu enemmistön uskonnon opetukseen tai elämänkatsomustiedon opetukseen eikä koulussa opeteta oppilaan omaa uskontoa tai elämänkatsomustietoa, voidaan hänelle järjestää muuta ohjattua toimintaa tai opetusta tai hän voi osallistua oman uskonnollisen yhdyskuntansa antamaan opetukseen. Vaikka käytäntö lienee lakiteknisesti ongelmaton (pohjautuu Perusopetusasetuksen 5. pykälään), Uskonnonopettajain liitto katsoo, että yhdenvertaisuus ei toteudu, koska oppilas ei osallistu muiden tavoin koulun antamaan katsomusopetukseen. Lisäksi opetuksen järjestäjillä on ollut vaihtelevia tapoja tulkita Opetushallituksen ohjetta uskonnollisen yhdyskunnan antamasta korvaavasta opetuksesta. Esimerkiksi Helsingissä ja Vantaalla opetuksen järjestäjä on tarjonnut opetussuunnitelman mukaista oman uskonnon opetusta islamin uskonnon oppimäärässä sitä pyytäneille, mutta silti oppilaita on jäänyt pois koulun antamasta oman uskonnon opetuksesta ja ilmoittanut osallistuvansa oman uskonnollisen yhdyskuntansa antamaan korvaavaan opetukseen. 

Lukiokoulutusta koskevassa ohjeessa kohdassa 1.1 todetaan samantapainen käytäntö kuin perusopetuksessakin, vaikka Valtioneuvoston asetus lukiokoulutuksesta (810/2018) ei anna tähän Perusopetusasetuksen (852/1998) kaltaista mahdollisuutta. Lausuntopyynnön kohteena olevassa lukiokoulutuksen ohjeessa opiskelija voi vapautua koulun katsomusopetuksesta kokonaan ja korvata sen oman yhdyskuntansa antamalla opetuksella. Oman yhdyskunnan antamaan opetukseen osallistumisesta ei merkitä arvosanaa todistukseen. Tämän opetuksen sisältö jää hämäräksi ja opetuksen laadun kontrollointia ei tapahdu. On outoa, että koulujärjestelmämme hyväksyisi tämän uskonnon yhteydessä, mutta se olisi mahdotonta esimerkiksi poliittisten vakaumuksien kohdalla. 

Samoin kuin perusopetuksen kohdalla Uskonnonopettajain liitto pitää käytäntöä, vaikka se mahdollisesti olisikin juridisesti kestävää, hyvin ongelmallisena. Jokaisen oppilaan ja opiskelijan on tärkeää saada oppivelvollisuutensa aikana koulussa laadukasta ja kelpoisen opettajan toteuttamaa katsomusopetusta. Uskonto ja elämänkatsomustieto ovat samanarvoisia oppiaineita kuin muutkin oppiaineet koulussa. Niitä ei tulisi voida korvata muilla järjestelyillä.

Sekä perusopetuksen että lukiokoulutuksen ohjeissa mainitaan Lopuksi-kohdassa, että koulusta ei ole tarkoitus kansainvälisten sopimustenkaan perusteella purkaa kaikkea uskonnollisuutta, koska se kuuluu kulttuuriin ja saa olla koulussa läsnä. Uskonnonopettajain liiton mielestä tämä on hyvä tarkennus.

Tiivistelmä

Suomen uskonnonopettajain liitto pitää ohjeita selkeinä ja katsoo, että ne kiteyttävät hyvin lakien ja AVI:en päätösten tulkinnat.

Suomen uskonnonopettajain liitto kiinnittää huomiota siihen, että koulun katsomusopetus ja koulun yhteiset juhlat ja uskonnolliset tilaisuudet on niputettu samaan ohjeeseen, kun ne lähtökohtaisesti pitäisi olla erillisissä ohjeistuksissa.

Suomen uskonnonopettajain liitto arvostelee sitä, että tietyissä oloissa oppilas/opiskelija voi vapautua perusopetuksessa ja lukiossa kokonaan koulun katsomusopetuksesta ja korvata sen oman uskonnollisen yhdyskuntansa opetuksella. 

Suomen uskonnonopettajain liiton mielestä uskontojen tulee saada kulttuuriin kuuluvina ilmiöinä olla koulussa läsnä.

Suomen uskonnonopettajain liiton lausunto selvityksestä suomalaisen ylioppilastutkinnon järjestämisestä englannin kielellä

Suomen uskonnonopettajain liitto SUOL ry katsoo, että englanninkielistä suomalaista lukiokoulutusta ja ylioppilastutkintoa tarvitaan, koska se on monille opiskelijoille ainoa mahdollisuus jatkaa opintoja peruskoulun jälkeen. Suomenkielisen lukion suorittaminen on paluumuuttajille ja ulkomaalaisten työntekijöiden lapsille mahdotonta. IB-lukio on monille liian akateeminen ja keskittyy harvoihin aineisiin.

SUOL ry kannattaa suomalaisen ylioppilastutkinnon järjestämistä englannin kielellä seuraavin varauksin:

1. Tutkinto tulee olla tarkoitettu vain englanninkielisen lukiokoulutuksen suorittaneille opiskelijoille. Erityisestä syystä ja hakemuksesta oikeus tutkintoon voitaisiin myöntää myös muussa lukiossa opiskelleelle.
2. Ylioppilaskokeiden arvostelu pitää suorittaa kokonaan Ylioppilastutkintolautakunnan toimesta.
3. Tutkintoon tulee sisältyä jommankumman kotimaisen kielen koe.
4. Englanninkieliseen yo-tutkintoon tarvittavat kulut on otettava valtion budjetista; englanninkielisen tutkinnon järjestäminen ei saa supistaa muuhun lukiokoulutukseen käytettyä resurssia.
5. Englanninkielisen yo-tutkinnon edellyttämää englanninkielistä lukiokoulutusta varten tarvitaan riittävät resurssit englanninkielisen oppimateriaalin tuottamiseen ja opettajien englannin kielen täydennyskoulutukseen.
6. SUOL ry kiinnittää huomiota katsomusopetuksen järjestämiseen: Millaista katsomusopetus olisi? Olisiko tarjolla samanlainen oman uskonnon opetuksen valikoima kuin suomen- ja ruotsinkielisissä lukioissa? Jos opiskelijoita on hyvin vähän, nousevat uskonnon ylioppilaskokeen kääntämiskustannukset hyvin korkeiksi opiskelijaa kohden. Tämä pätee myös muihin pieniin ja vähän kirjoitettuihin aineisiin.

Suomen uskonnonopettajain liitto SUOL ry:n lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle lukiolaiksi ja laiksi ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain muuttamisesta

Viite: Lausuntopyyntö 24.1.2018 OKM/41/010/2017

Suomen uskonnonopettajain liitto SUOL ry pitää hyvänä sitä, että lakiesityksessä yleissivistys nähdään laaja-alaisena. Kannatamme lukion kehittämistä opiskelijan kasvua tukevana yhteisönä ja monipuolisesti sivistävänä koulutuksena, joka toimii väylänä korkea-asteen opintoihin.

SUOL ry näkee nykyistä laajempien oppiainerajat ylittävien lukio-opintojen järjestämisen hyvänä, joskin järjestelyjensä puolesta haastavana uudistuksena. Yhteisiin kursseihin ja lisääntyvään yhteissuunnitteluun tarvitaan riittävästi resursseja ja eri oppiaineiden opettajien erilaiset opetusvelvollisuudet tulee ottaa huomioon yhteistä opetusta järjestettäessä. Samasta työstä on maksettava sama palkka. Katsomme, että lukio-opintojen perustan muodostavat tulevaisuudessakin laaja oppiainetarjonta ja riittävä määrä pakollisia kursseja.

Uuden lukiolain yhtenä tavoitteena on opiskelijan hyvinvoinnin tukeminen mm. opinto-ohjausta ja erityisopetusta lisäämällä. Jos opinto-ohjausta tahdotaan lisätä, lisääminen ei saa tarkoittaa resurssien niukkenemista muussa lukion toiminnassa. Sama koskee myös opinto-ohjauksen ulottamista lukiosta valmistumisen jälkeiseen aikaan. Lakiesityksen mukaan jokainen opiskelija tekee henkilökohtaisen opinto- ja urasuunnitelman. Lukiolaisen hyvinvointi nähdään lakiesityksessä pääsääntöisesti yksilön taitona eikä yhteisön merkitys yksilön hyvinvoinnille nouse esiin. Yksilölliset opintopolut eivät saa johtaa liian varhaiseen erikoistumisen paineeseen ja yleissivistyksen kapeutumiseen. Mahdollisuus erityisopetukseen on tervetullut keino tukea lukiolaisen opintojen edistymistä ja hyvinvointia, mutta myös ryhmän ja pysyvien ihmissuhteiden merkitys tulisi nähdä ongelmien ennaltaehkäisyn kannalta hyödyllisinä. Myös erityisopetuksen resurssit on turvattava.

Lakiesityksen mukaan opetus ja opintojen ohjaus on järjestettävä siten, että opiskelijalla on mahdollisuus yksilöllisiin valintoihin omassa oppilaitoksessa tai muita oppilaitoksia hyödyntäen. Monissa lukioissa syventävät kurssit eivät toteudu vähäisen osanottajamäärän vuoksi ja näin yhdenvertaiset mahdollisuudet opiskella vaarantuvat. Verkko-opiskelulla ei voi korvata kaikkea.

SUOL ry kannattaa ajatusta järjestää osa lukiokoulutuksen oppimäärän opinnoista yhdessä yhden tai useamman korkeakoulun kanssa. On kuitenkin otettava huomioon eri paikkakuntien lukioiden erilaiset toimintamahdollisuudet. Koulutuksen järjestäjien yhteistyö perusopetuksen, lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen järjestäjien, korkeakoulujen ja työ- sekä elinkeinoelämän toimijoiden kanssa on kannatettavaa ja hyödyllistä, mutta niihinkin vaikuttavat oppilaitosten erilaiset toimintaedellytykset. Yhteistyön ei tule olla velvoittavaa.

Lakiesityksen mukaan koulutuksen järjestäjä voi täydentää järjestämäänsä koulutusta hankkimalla opetusta ja muita palveluja toiselta koulutustaholta tai muulta julkiselta tai yksityiseltä taholta. Vaikka koulutuksen järjestäjä vastaa siitä, että sen hankkima opetus järjestetään lainmukaisesti, ei ole suotavaa, että merkittävä osa lukion opetuksesta hoidettaisiin ns. ostopalveluilla. Lukio ei ole vain koulutuspaikka, vaan nuorten kasvuyhteisö, jossa pysyvillä henkilö- ja opettajasuhteilla on suuri merkitys.

Esityksen yhtenä tavoitteena on lisätä lukiokoulutuksen vetovoimaa. Kun lukioille asetetut vaatimukset, esimerkiksi yhteistyö korkeakoulujen kanssa, lisäävät paineita yhä suurempiin yksiköihin, lukiot siirtyvät kasvukeskuksiin. Suurin osa pienten paikkakuntien nuorista hakeutuu kuitenkin siihen koulutusyksikköön, joka on parhaiten saavutettavissa. Tämä ei välttämättä ole lukio. On tärkeää, että koulutuksellinen tasa-arvo maaseudun ja kaupunkien välillä säilyy. Pienissä lukioissa voidaan myös luontevasti kiinnittää huomiota opiskelijan hyvinvointiin, samoin opiskelijan ohjaus toimii tehokkaasti, kun opettajat ja opiskelijat tuntevat toisensa.

Lukiokoulutuksen keskeisenä tehtävänä on antaa opiskelijoille valmiudet siirtyä korkea-asteen opintoihin, siksi opintopisteiden käyttöönotto myös lukiokoulutuksessa on perusteltua. Korkeakoulujen pisteytystyökalun tulee kohdella oppiaineita tasapuolisesti, jotta sen ohjausvaikutus ei heikentäisi motivaatiota suorittaa laajasti eri oppiaineiden kursseja. Lukiota tulee kehittää harkiten, pedagogiseen tutkimustietoon ja kokeiluihin perustuen ja eri asiantuntijatahojen näkemykset huomioiden.

Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusta käsittelevä lainkohta on säilytetty lakiesityksessä ennallaan. Tämä on uskonnon oppiaineen jatkuvuuden kannalta hyvä asia, mutta lakitekstiin sisältyy yhä nykyisen lain ongelmakohta, joka koskee katsomusopetuksesta vapautumista. Muiden kuin evankelis-luterilaista tai ortodoksista uskontoa opiskelevien tai uskontokuntiin kuulumattomien (esim. islam ja katolinen uskonto) olisi yhä tulevaisuudessakin mahdollista olla opiskelematta mitään katsomusainetta, sillä laki velvoittaa heidän kohdallaan oman uskonnon opiskelun järjestämisen vain pyydettäessä. Vaikka opetusta järjestettäisiinkin, siihen osallistumiseen ei velvoiteta. Katsomusopetukseen osallistuminen ja sen kautta katsomuksellisen yleissivistyksen ja lukutaidon saavuttaminen ovat tärkeitä taitoja jokaiselle opiskelijalle. SUOL ry katsoo, että tällaisissa tapauksissa opiskelija olisi velvoitettava oman uskontonsa (jos sitä järjestetään), elämänkatsomustiedon tai enemmistön uskonnon opiskeluun. Vaikka Suomen uskonnonopettajain liitto on tyytyväinen katsomusopetuksen nykytilanteeseen, emme kuitenkaan näe mahdottomana, että lukion katsomusopetusta tulevaisuudessa kehitettäisiin yhteisen katsomusaineen suuntaan.

SUOL ry kannattaa Gaudeamus Igitur – työryhmän esitystä ylioppilaskokeen uusimismahdollisuuksien maltillisesta lisäämisestä: hylätyn kokeen voisi uusia kolme kertaa ja hyväksytyn kokeen kaksi kertaa. SUOL ry ei kannata hyväksytyn kokeen rajattomia uusimismahdollisuuksia. Ylioppilaskokeiden uusimisesta syntyvät kulut olisi resursoitava huolellisesti. Velvollisuus vastaanottaa ylioppilaskoe voidaan säätää vain sille koulutuksen järjestäjälle, jonka oppilaitoksessa opiskelija on suorittanut ylioppilaskokeen.

Lausunnon keskeinen sisältö

• Lukio-opintojen yleissivistävänä perustana tulee tulevaisuudessakin olla laaja oppiainetarjonta ja riittävä määrä pakollisia kursseja.
• Mahdollisuus erityisopetukseen lukio-opinnoissa on positiivinen uudistus ja sen resurssit on turvattava.
• Yksilölliset opintopolut ja urasuunnitelmat eivät saa johtaa liian varhaiseen erikoistumisen paineeseen ja yleissivistyksen kapeutumiseen. Lukiota on kehitettävä myös yhteisönä.
• Oppiainerajat ylittävien lukio-opintojen järjestäminen on kannatettavaa, mutta lisääntyvään yhteissuunnitteluun tarvitaan resursseja. Eri opetusvelvollisuudet tulee ottaa huomioon yhteistä opetusta järjestettäessä. Samasta työstä on maksettava sama palkka.
• Lukiokoulutuksen yhteistyö korkeakoulujen tai muiden toimijoiden kanssa on toivottavaa, mutta sen ei tule olla velvoittavaa. On otettava huomioon eri paikkakuntien toimintamahdollisuudet.
• Korkeakoulujen pisteytystyökalun tulee kohdella oppiaineita tasapuolisesti, jotta sen ohjausvaikutus ei heikentäisi motivaatiota suorittaa laajasti eri oppiaineiden kursseja.
• Katsomusopetukseen liittyvä epäkohta tulee korjata uudessa laissa. Muiden kuin evankelis-luterilaista tai ortodoksista uskontoa opiskelevien tai uskontokuntiin kuulumattomien olisi yhä mahdollista olla opiskelematta mitään katsomusainetta, sillä oman uskonnon opetusta olisi tarjottava heille vain pyydettäessä. Opiskelija olisi velvoitettava oman uskontonsa, elämänkatsomustiedon tai enemmistön uskonnon opiskeluun.
• Vaikka katsomusopetuksen nykytilanne on tyydyttävä, ei olisi mahdotonta, että lukion katsomusopetusta kehitettäisiin yhteisen katsomusaineen suuntaan.
• Ylioppilastutkinnon hyväksytyn kokeen rajaton uusintamahdollisuus ei ole kannatettava. Hylätyn kokeen voisi uusia kolme kertaa ja hyväksytyn kokeen kaksi kertaa. Ylioppilaskokeiden uusimisesta syntyvät kulut pitää resursoida huolellisesti.
• Lukiota tulee kehittää harkiten, pedagogiseen tutkimustietoon ja kokeiluihin perustuen sekä eri asiantuntijatahojen näkemykset huomioiden.

OAJ:n vastaus alla

—

SUOL ry on laatinut yhdessä

Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry:n,
Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat FETO ry:n,
Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liitto HYOL ry:n sekä
Psykologianopettajat PSOP ry:n

kanssa opettajien ammattiliitto OAJ:lle vetoomuksen, jossa esitetään luopumista opettajien erisuuruisista opetusvelvollisuuksista.

Vetoomus:

Hyvä vastaanottaja,

vetoamme opettajien ammattiliitto OAJ:öön, jotta opettajien palkkauksessa luovuttaisiin erisuuruisista opetusvelvollisuuksista.

Erisuuruiset opetusvelvollisuudet ovat vuosikymmenten takaista perua, jolloin käytetyt opetus- ja arviointimenetelmät olivat erilaiset kuin nykyisin. Perustelu eri aineenopettajaryhmien erilaiselle kohtelulle on vanhentunut.

Reaaliaineita opettavien opettajien palkka ei määräydy oikeassa suhteessa tehdyn työn määrään. Työn määrä kasvaa kertautuvasti johtuen seuraavista tekijöistä:

• korkea opetusvelvollisuus
• oppiaineiden pieni vuosiviikkotuntimäärä, mistä seuraa suuri opetettavien ryhmien määrä eli suuri määrä oppilaita/opiskelijoita
• suuret ryhmäkoot
• kokeellisen oppimisen lisääntyminen entisestään uudessa opetussuunnitelmassa
• uuden opetussuunnitelman edellyttämät arviointikäytänteet (oppimisprosessin arviointi, jatkuva arviointi)
• ainereaalikoe, joka on lisännyt lukion opettajien työmäärää

Opettajien voimavaroja kuluttaa poikkeuksellisen suuri oppilas/opiskelijakontaktien määrä sekä lisääntynyt arviointityö, kuten kokeellisten töiden, kokeiden, oppimispäiväkirjojen, esseiden ja tutkielmien tarkastaminen ja korjaaminen sekä muiden suoritusten ohjaus. Kokeellisen oppimisen, ilmiölähtöisen opetuksen, yksilöllisten ja toiminnallisten työtapojen lisääminen edellyttää opettajalta yhä enemmän valmistelutyötä. Reaaliaineiden opettajat voivat myös aiempaa harvemmin käyttää valmista opetusmateriaalia. Opetusmateriaali vanhenee nopeasti, joten sitä on tuotettava ja päivitettävä jatkuvasti. Opettajan on myös jatkuvasti kehitettävä osaamistaan ja etsittävä opetuskäyttöön sopivaa aineistoa.

Uudet opetussuunnitelmat korostavat oppiaineiden välisten raja-aitojen kaatamista. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi eri oppiaineiden yhteisten kurssien järjestämistä sekä erilaisten teemakurssien opettamista. Ei voida perustella, miksi samasta kurssista opettajat voivat saada erisuuruista tuntipalkkaa. Opettajien ammattijärjestö OAJ:n tulisi palkkaneuvotteluissa huomioida maailman muuttuminen ja toimia aktiivisesti tasa-arvoisen palkkauksen edistämiseksi sekä vanhentuneiden käytäntöjen purkamiseksi. Toivomme, että voisimme edistää asiaa hyvässä yhteistyössä. Keskustelisimme mielellämme asiasta sekä neuvottelijoiden että OAJ:n johdon kanssa.

Helsingissä 11.10.2016

Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry.
Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat FETO ry.
Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liitto HYOL ry.
Psykologianopettajat PSOP ry.
Suomen uskonnonopettajain liitto SUOL ry.

Yhteystiedot:

BMOL, puheenjohtaja Sirpa Lappalainen, lappalainen.bmol(a)gmail.com
FETO, puheenjohtaja Ukri Pulliainen, ukri.pulliainen(a)edu.hel.fi
HYOL, puheenjohtaja Jari Aalto, jari.aalt(a)edu.hel.fi
PSYLI, puheenjohtaja Pia Räsänen, pia.rasanen(a)ouka.fi
SUOL, puheenjohtaja Tuovi Pääkkönen, puheenjohtaja(a)suol.fi

—

OAJ:N VASTAUS

BMOL ry 
FETO ry 
HYOL ry 
PSOP ry 
SUOL ry  

Re: Kannanottonne 11.10.2016 koskien eri suuruisista opetusvelvollisuuksista luopumista opettajien palkkauksessa

Opetusala on ollut voimakkaan muutoksen kohteena jo pidemmän aikaa. Nykyiset työaika- ja palkkausmallit eivät enää kaikilta osiltaan vastaa muuttunutta tilannetta.

OAJ:n tulo- ja palkkapoliittinen toimikunta on käsitellyt 1.11.2016 kannanottoanne 1.11.2016 ja OAJ:n hallitus 14.11.2016 pidetyissä kokouksissaan.  

OAJ:n näkemyksen mukaan palkka- ja työaikamalleja-, jotka ottavat nykyistä paremmin huomioon opettajan muuttuneen työn vaatimukset. Tämä edellyttää järjestön aktiivista kehittämis- ja neuvottelutoimintaa kaikilla OAJ:n sopimusaloilla.

OAJ neuvottelee tällä hetkellä OVTES:n perusopetuksen vuosityöaikakokeiluja koskevasta työaikamallista. Kokeiluja on tarkoitus käynnistää lukuvuoden 2017-2018 alusta. Neuvoteltavalla kokeilumallilla on tarkoitus luopua opetusvelvollisuuksiin perustuvasta työaikajärjestelmästä. Kokeilujen tuloksien perusteella haetaan parasta mahdollista työaikamallia.  

Työaikakokeilujen käynnistämisestä tullaan päättämään paikallisesti, viime kädessä niiden käynnistämisestä päättää kuitenkin aina OAJ:n hallitus.

Työaikaa- ja palkkausta koskevia sopimusmääräyksiä kehitetään ja uudistetaan kaikilla OAJ:n sopimusaloilla. OVTES:n ammatillista koulutusta koskevat vuosityöaikakokeilut käynnistyvät jo sovittuun työaikamalliin perustuen myöskin lukuvuoden 2017-2018 alusta.  

Helsingissä 16.12.2016 

Petri Lindroos 
neuvottelujohtaja 
OAJ ry

Opetus- ja kulttuuriministeriö julkisti 26. 2. 2016 lukion tuntijakokokeilun, jossa lisätään voimakkaasti opiskelijoiden valinnanvapautta reaaliaineissa.  Kokeilulukioiden tuntijaossa pakollisten kurssien määrä laskee 30–34 kurssiin voimassa olevan tuntijaon 47–51 kurssista. Opiskelija voi halutessaan pudottaa pois kokonaan yhden tai useampia oppiaineita. 

Keskeinen kysymys on, miksi kokeilu kohdistuu vain reaaliaineisiin? Miksi opiskelija ei voi valita kaikista oppiaineista, kuten erityistehtävän saaneissa lukiossa? Ministeriön mukaan opiskelija osaa tehdä valintansa peruskoulun opintojen perusteella. Millä perusteella opiskelija osaa arvioida, tarvitseeko hän filosofian ja psykologian opintoja, kun hän ei ole niitä opiskellut?

Lukioille tarjotaan nyt kokeilua äärimmäisen nopealla aikataululla. Epäselvää on, miten taataan opiskelijan oikeus hänen tulevaisuuttaan vaarantamattoman opintopolun toteutumiseen. Oppiaineiden poisvalitseminen voi sulkea ovia jatko-opintoihin, sillä osa korkeakouluista painottaa lukion päättötodistuksen ja ylioppilaskirjoitusten arvosanoja sisäänottoperusteissaan.  Voimakas keskittyminen lukio-opinnoissa on riski myös, jos yliopiston ovet eivät aukeakaan halutulle alalle. Monipuoliset lukio-opinnot mahdollistavat yksilölle laajat mahdollisuudet ja innovatiiviset ratkaisut myös muuttuvassa tulevaisuudessa. Valinnaisuuden lisääminen asettaa paineita opinto-ohjauksen lisäämiseksi. Tämän hetken tietojen perusteella opinto-ohjaukseen ei ole tulossa lisäresursseja.

Kokeilussa lukio nähdään yksipuolisesti valmentautumisena jatko-opintoihin. Opetussuunnitelman mukaan lukion tehtävänä on laaja-alaisen yleissivistyksen vahvistaminen. Yleissivistäviä aineita ei opeteta lukiossa siksi, että opiskelija hakeutuisi ensisijassa niitä vastaaviin ammatteihin, vaan että opiskelija omaksuu tietoja ja taitoja, jotka ovat hyödyksi millä tahansa yhteiskunnan alalla työskennellessä. Lukio-opinnot ovat nuoren elämässä tärkeä vaihe, jonka aikana hän rakentaa maailmankuvaansa ja pohtii maailmankatsomustaan.

Kokeilu, jossa voidaan pudottaa pois kokonaisia oppiaineita, ei tue sellaisen lukion kehittämistä, jossa oppisisällöistä rakennetaan laajoja kokonaisuuksia tai lähdetään liikkeelle ilmiöistä. Jättämällä oppiaineen opiskelun opiskelija leikkaa ilmiöstä yhden näkökulman pois. Reaaliaineiden opiskelu on yhteyksien ymmärtämistä eikä näitä yhteyksiä voida rakentaa oppiaineiden yhteistyölläkään, jos eri tieteenalojen peruskäsitteet ja keskeisimmät kysymykset eivät ole opiskelijalla hallussa. Pakolliset kurssit tulee säilyttää tuntijaossa juuri tästä syystä.

Kokeilun ongelma on kurssien toteutuminen. Nykyiselläkään tuntijaolla pieni kiinnostuneiden joukko ei riitä perustamaan oppiaineen syventävää kurssia. Kokeilussa myös pakollisten kurssien toteutuminen on epävarmaa. Opiskelijoiden keskinäinen tasa-arvo on vaarassa, kun yksilöllinen opintopolku ei kaikilla toteudu. Koska resurssit ovat rajalliset, valinnanvapauden lisääminen kaventaa valinnanvapautta.

Valinnaisuuden lisääminen nykyisestä heikentää kurssitarjonnan ennustettavuutta.  On mahdotonta edellyttää, että nuori 9-luokan päättyessä pystyisi valitsemaan kurssit kolmeksi vuodeksi eteenpäin. Opettajaresurssin tarpeen laskemisesta tulee haastavaa. Jos useana vuonna jonkin oppiaineen kursseja jää toteutumatta, ei koulu voi pitää reservissä riittävästi päteviä opettajia, vaan heidät palkataan lukuvuoden tarpeen mukaan. Koulu on kuitenkin yhteisö ja nuorelle tärkeä kasvuympäristö. Miten yksittäisiä kursseja opettamaan palkattu vaihtuva opettajakunta rakentaa pitkäjänteisesti yhteisöllisen oppilaitoksen, jossa nuoren kokonaisvaltainen kasvu on turvattu? 

Myös kokeilun tulosten tulkintaan sisältyy ongelmia: Kokeiluun mukaan lähtevässä lukiossa tulisi olemaan kahden eri tuntijaon mukaan opiskelevia opiskelijoita. Jos osa opiskelijoista opiskelee voimassaolevan tuntijaon mukaan ja heille järjestetään pakolliset kurssit, ei kokeilun vaikutuksia pakollisten kurssien toteutumiseen pystytä yksiselitteisesti mittaamaan eivätkä tulokset näin ole luotettavia.

Suomen uskonnonopettajain liiton mielestä lukiokoulutuksessa ei tarvita lisää valinnaisuutta vaan uuden opetussuunnitelman kurssien sisältöjen ja työtapojen kehittämistä sekä oppiaineiden yhteistyön lisäämistä. Näihin teemoihin keskittyvät kokeilut ovat tervetulleita. Nykyisen tuntijaon kaikille pakolliset kurssit tulee säilyttää.

Tampereella 6.3. 2016

Tuovi Pääkkönen
puheenjohtaja
Suomen uskonnonopettajain liitto ry
puh. 040 740 1626

Lausunnon keskeinen sisältö:

–       Lukion tuntijakokokeilun kohdistuminen vain reaaliaineisiin ei ole perusteltua.

–       Lukion kurssien poisvalinta leikkaa pois osia yleissivistyksestä ja on riski opiskelijalle jatko-opintokelpoisuuden näkökulmasta.

–       Lukio ei ole pelkästään jatko-opintoihin ohjaava opintojen vaihe, vaan tärkeä jakso nuoren elämässä, jolloin hän rakentaa maailmankuvaansa ja pohtii maailmankatsomustaan. 

–       Valinnaisuus heikentää kurssitarjonnan ennustettavuutta ja vaarantaa koulun mahdollisuudet toimia nuorelle hänen kasvuaan pitkäjänteisesti tukevana yhteisönä. 

–       Lukiossa tarvitaan työtapojen ja kurssien sekä oppiaineiden yhteistyön kehittämistä, mutta se ei saa tapahtua lisäämällä kurssien tai oppiaineiden valinnaisuutta nykyisestä.

Suomen uskonnonopettajain liitto SUOL ry
Lausunto 4.5.2015                                                                                                             

Viite: 17/421/2015
Lausuntopyyntö: 14.4.2015

Lausunto lukion opetussuunnitelman perusteiden luonnoksesta 14.4.2015 (Dno 17/421/2015)

Opetushallitukselle

Lukion opetussuunnitelman perusteiden luonnoksen luvuista 1-4, 5.1-5.2

Suomen uskonnonopettajain liitto (SUOL) ry pitää hyvänä, että opetussuunnitelman perusteiden luonnoksen yleisessä osassa määritetään laaja-alaisen yleissivistyksen vahvistaminen lukiokoulutuksen ensisijaiseksi tehtäväksi sekä lisäksi korostetaan tiedon ja osaamisen rakentamista myös oppiainerajat ylittäen. SUOL ry arvostaa sitä, että lukio-opetuksen perustaksi määritetään elämän ja ihmisoikeuksien kunnioitus sekä ihmisarvon loukkaamattomuus, ja että luonnoksen mukaan lukio-opetuksen tulee edistää tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta, hyvinvointia ja demokratiaa. Lisäksi liitto pitää kiitettävänä, että osallisuuden, toimijuuden ja yhteisöllisyyden tulee luonnoksen mukaan korostua kaikessa lukion toiminnassa.

Luvussa 3 määritellään yhdeksi lukion toimintakulttuurin kehittämistä ohjaavaksi teemaksi kulttuurinen moninaisuus. Kiitettävää on, että tässä yhteydessä todetaan, että lukiossa arvostetaan kulttuurista moninaisuutta, ja että opetuksessa tulee hyödyntää maan kulttuuriperintöä sekä omaa ja ympäristön kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista moninaisuutta. Toimintakulttuuria koskevassa luvussa SUOL ry pitää tervetulleena myös lukion tarkastelua oppivana yhteisönä, kuten perusopetuksenkin uudessa opetussuunnitelmassa tehdään.

Liitto pitää hyvänä, että opetuksen tavoitteeksi asetetaan opiskelijan tiedonhankinta- ja soveltamistaitojen sekä ongelmanratkaisutaitojen kehittäminen. Oppimistavoitteissa mainittu osallisuus tutkimuksen tekoon sekä opiskelijan monilukutaidon vahvistaminen niin, että hän ymmärtää tieteen- ja taiteenaloille ominaista kieltä sekä osaa tulkita erilaisia tekstejä, toteutuvat hyvin jäljempänä opetussuunnitelmassa uskonnon oppiaineen kohdalla.

Kaikki laaja-alaisen osaamisen aihekokonaisuudet on huomioitu hyvin uskonnon oppiaineen kohdalla. Aihekokonaisuuden Kulttuurien tuntemus ja kansainvälisyys tavoitteet läpäisevät kiitettävällä tavalla uskonnon oppiainekohtaisen opetussuunnitelman. 

Huomioita koskien lukion opetussuunnitelman perusteiden luonnoksen uskonnon oppiainetta käsittelevistä luvuista 5.15 ja 5.15.1

Uskonnon opetuksen yleissivistävä luonne on ilmaistu perusteluonnoksessa hyvin. Oppiaineen suunnitellut tavoitteet, sisällöt ja työtavat tukevat oppimista ja kasvua opetussuunnitelman yleisten tavoitteiden ja periaatteiden mukaisesti. Oppiaineessa on myös sisältöjä, jotka sopivat hyvin eri tiedonaloja yhdistäviin ja opetusta eheyttäviin teemaopintoihin. Kiitettävää on, että tällaisella aikataululla lukion uskonnon opetussuunnitelmaa on saatu uudistettua.

Uskontojen tarkastelu monipuolisesti osana kulttuuria ja yhteiskuntaa sekä uskontojen sisäisen monimuotoisuuden korostaminen ovat tervetulleita painotuksia. Uskonnon opetuksen sisällöt kattavat onnistuneesti uskonnollisen ja katsomuksellisen yleissivistyksen tiedot ja taidot.

Kiitettävää on, että oppiaineen yleisen kuvauksen mukaan uskonnon opetuksessa käytetään kautta linjan median välittämää ajankohtaista materiaalia ja hyödynnetään monipuolisesti tieto- ja viestintäteknologian antamia mahdollisuuksia. Lisäksi on hyvä, että uskonnon ja median välisiä suhteita, uskontojen mediajulkisuutta ja median vaikutusta uskontoilmiöihin käsitellään perusteellisesti kurssissa UE6.  

Liiton näkemyksen mukaan ihmisoikeuskasvatus on nyt hyvällä tavalla osa oppiaineen tavoitteistoa ja sisältöjä.  Aktiivinen kansalaisuus –aihekokonaisuuden tavoite, että opiskelija saa kokemuksia toimijuudesta kansalaisyhteiskunnassa otetaan hyvin huomioon kurssissa UE4.

Liitto pitää arvokkaana sitä, että uskonnon tarkastelu ilmiönä säilyttää asemansa, mutta samalla on saatu lisää maailmanuskontojen ainesta pakollisiin kursseihin. Olisi hyvä, että uskonnon tarkastelu ilmiönä näkyisi myös UE1 –kurssin nimessä.

Kiitettävää on se, että uskonnon opetussuunnitelman luonnoksessa painopiste on kauttaaltaan ajankohtaisissa asioissa ja nykypäivässä. Vaarana on kuitenkin historiallisen perspektiivin liika keventyminen UE2 –kurssissa, varsinkin kun historian oppiaineen Eurooppalainen ihminen –kurssi siirtyy valinnaiseksi. Siksi ehdotamme kohdan ”uskonnollisuuden luonne ja uskonnon asema Euroopassa” muuttamista muotoon ”uskonnollisuuden luonne, uskonnon asema ja sen taustoja Euroopassa”. Lisäksi ehdotamme kurssin UE4 sisältöihin kohdan ”uskonnot yhteiskunnan muokkaajina Suomessa” muuttamista muotoon ”uskonnot yhteiskunnan muokkaajina Suomessa eri aikoina”.

Koska luonnoksessa puuttuu kokonaan muinaissuomalainen uskonnollisuus, liitto ehdottaa kurssin UE5 tavoitteisiin lisättäväksi ”tuntee muinaissuomalaisen uskonnon ja kristinuskon vaikutuksia suomalaisessa kulttuuriperinnössä” ja sisältöihin ”muinaissuomalainen uskonto, kristinusko ja suomalainen kulttuuriperintö”.

Lukion uuden opetussuunnitelman käyttöönotosta

Suomen uskonnonopettajain liitto pitää välttämättömänä, että lukion uusi opetussuunnitelma otetaan käyttöön porrastetusti.

Lausunnon keskeisin sisältö

– Laaja-alaisen yleissivistyksen vahvistaminen lukiokoulutuksen ensisijaisena tehtävänä, elämän ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä ihmisarvon loukkaamattomuus lukio-opetuksen perustana sekä kulttuurinen moninaisuus lukion toimintakulttuurin kehittämistä ohjaavana teemana ovat erityisen tärkeitä.

– Opetuksen yleisiksi tavoitteiksi asetetut opiskelijan tiedonhankinta- ja soveltamistaitojen sekä ongelmanratkaisutaitojen kehittäminen ja opiskelijan monilukutaidon vahvistaminen niin, että hän ymmärtää tieteen- ja taiteenaloille ominaista kieltä ovat erityisen kannatettavia.

– Opetuksen keskeisiksi sisällöiksi määritellyt aihekokonaisuudet on huomioitu hyvin uskonnon oppiaineen kohdalla.

-Uskonnon opetuksen yleissivistävä luonne on ilmaistu luonnoksessa hyvin. Uskontojen tarkastelu monipuolisesti osana kulttuuria ja yhteiskuntaa sekä uskontojen sisäisen monimuotoisuuden korostaminen ovat tervetulleita painotuksia.

-Arvokasta on, että  uskonnon tarkastelu ilmiönä säilyttää asemansa, mutta samalla on saatu lisää maailmanuskontojen ainesta pakollisiin kursseihin.

Helsingissä 4.5.2015

Anna Saurama, puheenjohtaja

Suomen uskonnonopettajain liitto SUOL ry