Kaunis, hyvä vai mukava?

På svenska nedan

Istuimme luentojen välissä kahvilla Kluuvikadun Fazerilla opiskelukaverin (miespuolinen) kanssa. Tämä tapahtui kultaisella 80-luvulla. Puhuimme varmaankin tulevaisuuden suunnitelmista, kun ystäväni (nyt jo edesmennyt) lausui minulle: “Sinusta tulee varmasti hyvä seurakunnan työntekijä; et ole kovin kaunis, mutta oikein mukava ihminen.”
En tainnut vastata mitään. En pystynyt. Lausumahan on siitä näppärä, että siinä lähetetään kaksoisviesti. Vastaan ei voi väittää, kun sanotaan kuitenkin mukavaksi. Ja kukapa yli 6-vuotias nainen protestoisi sanomalla: tuo ei ole totta, minähän olen kaunis. Ei tullut minusta kuitenkaan seurakunnan työntekijää, ulkonäkö riitti opettajaksi. Tällä naamalla olen ihan hyvin pärjännyt.

Ulkonäkö on hankala juttu. Minulta meni monta vuotta ymmärtää, että sanotut sanat loukkasivat. Onneksi olen saanut myös korvaavia kommentteja. Iän mukana paineet helpottavat. Tämän ikäisenä ei tarvitse postata kuviaan Instagramiin ja odotella tykkäyksiä. Selfieitäkin otan säästeliäästi.

Nuoret sen sijaan joutuvat testaamaan arvoaan vertailussa maailman kauneimpien ihmisten käsiteltyjen kuvien kanssa. Tutkijat alkavat olla yhtä mieltä siitä, että sometodellisuudessa kasvaneiden nuorten epävarmuus ja ahdistuneisuus johtuu paljolti juuri jatkuvasta vertailusta ja kilpailusta. Ei sillä tietysti kaikkea selitetä, mutta joka tapauksessa meidän kasvattajien pitäisi saada nuori ihminen oikeasti uskomaan: Olet kaunis. Olet tärkeä. Rakastan sinua.

Kirjoitan tätä tekstiä pääsiäisviikolla, kirkkaalla viikolla, ylösnousemusjuhlan jälkeen. 12-vuotiaan ampumistragedia Vantaalla on pimentänyt maiseman. Taas keskustelemme koulukiusaamisesta ja lasten ja nuorten mielenterveydestä. Järkyttävien tapahtumien syitä etsitään lapsiperheiden ahdingosta, hallitusohjelmasta ja mielenterveyden palveluiden puutteista. Asiantuntijat kuuluttavat keskusteluohjelmissa laaja-alaista hyvinvointityötä. Se vaatii riittäviä resursseja ja asenteen muutosta koko yhteiskunnassa.

Haasteita maailman onnellisimmassa maassa ja yhä sekavammaksi käyvässä maailmassa riittää. Selvää on, että meillä täytyy olla aikaa ja kykyä nähdä toisemme, erityisesti yksinäiset ja kasvavat nuoret.

Koulukiusaaminen ei ole mikään erillinen ilmiö, joka olisi ratkaistavissa uudella Vielä kivampi koulu –ohjelmalla. Kiusaaminen kietoutuu monin tavoin yhteiskunnan, koulun ja luokan sosiaaliseen järjestykseen. Niin kauan kuin emme osaa rakentaa hyväksyviä yhteisöjä ja elämä mielletään kilpailuksi paikasta auringossa ja toiminta ryhmässä oman statuksen vakiinnuttamiseksi, kiusaaminen ei tule loppumaan.

Vaikka en pitänytkään Iida Rauman kirjasta Hävitys, olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että ongelmat ovat koulun rakenteissa, kiireessä ja puuttuvissa aikuisissa. Viime aikoina tutkimuksissa on nostettu esille myös opettajien kyseenalainen käytös. Opettaja kiusaajana on mielestäni ei-missään-nimessä-hyväksyttävä poikkeus. Voi toki olla myös niin, että ihminen on sokea oman ammattikuntansa puutteille ja virheille.

Kreikan kielen sana “kalos” on siitä hauska, että se tarkoittaa sekä kaunista että hyvää. Antiikissa ei ymmärtääkseni nähty mahdollisena, että jokin olisi kaunis ja paha. Viime kädessä kaunis ja hyvä kietoutuvat yhteen. Kauneus liittyy yhteen myös rakkauden kanssa. Pidämme kauniina sitä, mitä rakastamme. Kuka lapsi ei ajattelisi, että hänen äitinsä on kaunis? Muistan, kun eräällä filosofian luennolla opettaja sanoi, että siinäpä mainio syy hankkia lapsi; ainakin joku pitää sinua kauniina.

Kaunis, hyvä, rakas, mukava. Mitä näitä nyt onkaan. Tavoittele niitä itsessäsi ja näe ne toisissa. Ihmiset ovat pääsääntöisesti sellaisia, millaisina heitä kohdellaan.

Hyvää ja kaunista kevättä!

Tuovi Pääkkönen

---

Vacker, god eller trevlig?

Vi satt vid Fazers på Glogatan och drack kaffe mellan föreläsningarna med en studiekamrat (manlig). Detta hände under det gyllene 80-talet. Vi pratade säkert om framtidsplaner när min vän (numera avliden) sa till mig: ”Du kommer säkert att bli en bra församlingsanställd; du är inte särskilt vacker, men en riktigt trevlig person.”

Jag tror inte jag svarade något. Jag kunde inte. Uttalandet är smidigt eftersom det skickar ett dubbelt budskap. Man kan inte argumentera emot när man ändå sägs vara trevlig. Och vilken kvinna över sex år skulle protestera och säga: det är inte sant, jag är vacker. Jag blev ändå inte en församlingsanställd, utseendet räckte till lärare. Med det här ansiktet har jag klarat mig ganska bra.

Utseendet är en knepig sak. Det tog mig många år att förstå att de sagda orden sårade. Lyckligtvis har jag också fått kompenserande kommentarer. Med åldern minskar pressen. Vid den här åldern behöver man inte lägga upp bilder på sig själv på Instagram och vänta på gillanden. Selfies tar jag sparsamt.

Ungdomar å andra sidan måste testa sitt värde genom att jämföra sig med behandlade bilder av världens vackraste människor. Forskare börjar vara överens om att osäkerheten och ångesten hos unga uppvuxna med sociala medier beror till stor del just på den ständiga jämförelsen och tävlingen. Det förklarar inte allt naturligtvis, men i vilket fall som helst borde vi som uppfostrare verkligen få den unga att tro på följande: Du är vacker. Du är viktig. Jag älskar dig.

Jag skriver den här texten under påskveckan, den vita veckan, efter uppståndelsefesten. En 12-årings skjutningsdrama i Vanda har mörklagt landskapet. Återigen diskuterar vi skolmobbning och barns och ungas mentala hälsa. Orsakerna till de fruktansvärda händelserna söks i småbarnsfamiljernas ångest, regeringsprogrammet och bristen på mentalvårdstjänster. Experter ropar efter omfattande välfärdsarbete i diskussionsprogram. Det kräver tillräckliga resurser och en förändring av attityden i hela samhället.

Utmaningarna är många i världens lyckligaste land och i en allt mer förvirrad värld. Det är klart att vi måste ha tid och förmåga att se varandra, särskilt ensamma och växande unga.

Skolmobbning är inte något separat fenomen som kan lösas med ett nytt Ännu kivogare skola -program. Mobbning vävs på många sätt in i samhällets, skolans och klassens sociala ordning. Så länge vi inte kan bygga accepterande gemenskaper och livet uppfattas som en tävling om en plats i solen och att agera i en grupp för att etablera ens status kommer mobbningen inte att sluta.

Även om jag inte gillade Iida Raumas bok Förstörelse, håller jag med henne om att problemen finns i skolans strukturer, stressen och frånvaron av vuxna. På senare tid har även tvivelaktigt beteende från lärare lyfts fram i forskningen. Läraren som mobbare är enligt min åsikt absolut inte ett godtagbart undantag. Det kan också vara så att en person är blind för bristerna och felen inom sin egen yrkeskår.

Det grekiska ordet ”kalos” är roligt för att det betyder både vackert och god. I antiken sågs det inte som möjligt, såvitt jag förstår, att något skulle vara vackert och ont. I slutändan sammanflätas skönhet och godhet. Skönhet är också förknippad med kärlek. Vi tycker om det vi älskar. Vilket barn tänker inte att deras mamma är vacker? Jag minns när en föreläsare på en filosofikurs sa att det är en utmärkt anledning att skaffa barn; åtminstone tycker någon att du är vacker.

Vacker, god, älskad, trevlig. Vad det än är. Sträva efter dessa hos dig själv och se detsamma hos andra. Människor är i huvudsak sådana som de behandlas som.

Ha en bra och vacker vår!

Tuovi Pääkkönen