Linkkejä ja ohjeita
uskonnon ylioppilaskokeeseen

Linkkejä ja vinkkejä

Ylioppilastutkintolautakunta (YTL) julkaisee uskonnon ylioppilaskokeeseen alustavat hyvän vastauksen piirteet tavallisesti koepäivällä iltapäivällä opettajan tekemää tehtävien arvostelua varten. Aiempien koekertojen hyvän vastauksen piirteisiin voi tutustua YTL:n verkkosivuilla.

YLEn Abitreenit-sivustolta löytyvät niin menneiden vuosien koetehtävät kuin YTL:n hyvän vastauksen piirteetkin. Sivustolla pääsee harjoittelemaan kokeeseen vastaamista joko tekemällä kokonaisia kokeita tai yksittäisiä tehtäviä. Sivuston kautta voi kokeen jälkeen kysyä sensorilta, jos jokin kokeessa jäi mietityttämään.

SUOL:n Facebook-ryhmässä julkaistaan koepäivän iltapäivällä tehtäväkohtaiset keskusteluketjut, joissa voi kysyä, keskustella ja kommentoida kokeen tehtäviä. SUOL välittää ketjujen huomioita ja kommentteja YTL:lle. Huomioita voi lähettää myös toiminnanjohtajalle sähköpostitse: . Tervetuloa mukaan keskustelemaan!

Ohjeita uskonnon sähköiseen ylioppilaskokeeseen

Kirjoittaja: Kati Mikkola, Ylioppilastutkintolautakunnan 1. varapuheenjohtaja ja uskonnon jaoksen puheenjohtaja 

Sähköisen kokeen rakenne

Sähköisessä uskonnon ylioppilaskokeessa on yhdeksän tehtävää, joista vastataan enintään viiteen tehtävään.

Koe jakautuu kahteen osaan. Osassa I on tarjolla kuusi tehtävää, joista kokelas voi vastata kolmeen, neljään tai viiteen tehtävään. Osassa II on tarjolla kolme tehtävää, joista voi valita enintään kaksi. Osan I tehtävät arvostellaan pistein 0–20 ja osan II tehtävät pistein 0–30. Kokeen maksimipistemäärä on 120, mutta käytännössä maksimipistemäärä riippuu opiskelijan valinnoista. Se voi olla 100, 110 tai 120 pistettä. Sähköisessä kokeessa maksimipisteitä voi tavoitella valitsemalla osasta I kolme tehtävää ja osasta II kaksi tehtävää.

Tehtävät voivat jakautua useaan alakohtaan. Näissä tapauksissa alakohtien enimmäispistemäärät ilmoitetaan erikseen ja osat myös arvioidaan erikseen. Osan II tehtävät jakautuvat aina vähintään kahteen alakohtaan.

Ei pakollisia tehtäviä

Sähköisen ylioppilaskokeen rakenne vaihtelee eri oppiaineissa. Uskonnon kokeessa tavoitteena on ollut valinnanvapauden maksimointi kokeen rakenteen asettamissa rajoissa. Tämän vuoksi kokeessa ei ole yhtään kaikille pakollista tehtävää.

Ratkaisuun on vaikuttanut se, että uskonnossa on moduuleja verrattain paljon, mutta pakollisia moduuleja on vain kaksi. Mahdollisuudet suorittaa valtakunnallisia valinnaisia moduuleja vaihtelevat eri lukioissa. 

Ylioppilaskokeen tehtävät perustuvat pakollisiin ja valtakunnallisiin valinnaisiin moduuleihin. Tehtävät voivat kohdentua joko yhden tai useamman moduulin tavoitteisiin tai sisältöihin. Vaikka koe sisältää elementtejä kaikista moduuleista, on kokeessa mahdollisuus menestyä, vaikka kaikkia valtakunnallisia valinnaisia moduuleja ei olisi saanut suoritettua. Erityisesti Opetussuunnitelman moduulit UE5 ja UE6 ovat luonteeltaan sellaisia, että ne syventävät jo aiemmissa moduuleissa käsiteltyjä asioita ja näkökulmia.

Tyypillisesti ylioppilaskokeessa useat tehtävät edellyttävät tietojen ja taitojen yhdistelyä yli moduulien rajojen. Mukana on aina myös sellaisia tehtäviä, jotka integroivat uskonnossa opittua muihin oppiaineisiin. Muissa oppiaineissa ja muualla opittua kannattaa vastauksissa hyödyntää, mutta menestyminen uskonnon kokeessa ei kuitenkaan edellytä yksityiskohtaisia tietoja toisista oppiaineista ja niiden sisällöistä. 

Tehtävätyypit

Sähköisen ylioppilaskokeen tehtävätyyppien taustalla on väljänä viitekehyksenä Bloomin taksonomia ja sen muunnelmat, erityisesti Krathwohlin ja Andersonin taksonomia. Taksonomiat vaikuttavat uskonnon kokeessa siten, että eri tehtävät ja niiden osiot edellyttävät erilaisia taitoja ja tiedonkäsittelyn tapoja. Saman tehtävän eri alakohdat voivat olla vaativuudeltaan erilaisia.

A-tason tehtäviä luonnehtii muistaminen, mieleen palauttaminen, asioiden tunnistaminen ja yhdistäminen. Monivalintatehtävät ovat tästä tyypillinen esimerkki.    

B-tason tehtävät edellyttävät ymmärtämistä, käsittämistä ja selittämistä. Tällaisia ovat esimerkiksi käsitteiden määrittelytehtävät.

C-tason tehtävät ohjaavat tiedon soveltamiseen ja analysointiin. Vertailutehtävät kuuluvat tyypillisesti tähän ryhmään.

D-tason tehtävissä mukana on luova elementti. Ne edellyttävät arviointia, syntetisointia, kehittelyä ja syvällistä pohtimista. Näiden tehtävien osalta on tärkeää huomata, että ne edellyttävät kykyä muuntaa ja kehitellä opetussuunnitelmassa määriteltyä osaamista myös sellaiselle alueelle, jota ei ole lukiossa välttämättä eksplisiittisesti käsitelty.

Digitaalisen ympäristön ominaislaatua on hyödynnetty uskonnon kokeessa alusta lähtien. Tehtävien aineistoina voi olla niin tekstejä, kuvia ja graafisia esityksiä kuin myös äänitteitä ja videoita. Näkövammaisille laaditaan erillinen koe.

Digitaalinen ympäristö mahdollistaa laajojen aineistojen liittämisen kokeeseen. Digitaalisessa kokeessa on tehtäviä, jotka edellyttävät verrattain laajojen aineistojen hahmottamista, yhdistelemistä ja vertailua. Aineistojen laajuuteen vaikuttaa tehtävänanto: jos tehtävänä on tunnistaa esimerkiksi tekstin tyylilaji – onko kyseessä rukous, saarna vai tieteellinen analyysi – voi aineisto olla pituudeltaan huomattavasti laajempi kuin sellaisissa tapauksissa, joissa tehtävä edellyttää aineiston tarkkaa ja yksityiskohtaista sisällöllistä analyysia.

Osa uskonnon ylioppilaskokeen tehtävistä voi sisältää metakognitiivisia taitoja testaavia elementtejä, joita käytetään myös monissa korkeakoulujen valintakokeissa. Tällainen on esimerkiksi mahdollisten monivalintatehtävien pisteyttäminen kolmiportaisesti siten, että oikeasta vastauksesta saa yhden pisteen, väärästä saa miinuspisteen ja vastaamatta jättämisestä nolla pistettä. Tällöin kokelaan tulee kyetä arvioimaan sitä, kuinka varma hän on tiedoistaan.

Vastausten arviointi

Uskonnon digitaalisessa ylioppilaskokeessa vastauksia arvioidaan yhtäältä kokelaan tiedollisen osaamisen, toisaalta tiedon käsittelyn ja esitystavan näkökulmista. Ylioppilastutkintolautakunnan uskonnon jaoksen laatimissa hyvän vastauksen piirteissä kuvataan tehtäväkohtaisesti hyvän vastauksen (n. 50 % tehtävän maksimipistemäärästä) ja kiitettävän vastauksen (n. 80 % tehtävän maksimipistemäärästä) tiedolliset kriteerit sekä tiedon käsittelyn ja esitystavan arvioinnin yleiset suuntaviivat.

Käytännössä tiedollinen osaaminen, tiedonkäsittely ja esitystapa kytkeytyvät toisiinsa, sillä aihekokonaisuuden kannalta olennaisten tietojen hahmottaminen, asianmukaisten käsitteiden käyttö, argumentaation johdonmukaisuus ja tyylillinen sujuvuus liittyvät yhteen. Oheisen taulukon avulla voit tutustua arvioinnin yleisiin suuntaviivoihin.  

Uskonnon ylioppilaskokeen arviointi

Pistemäärät	alle 25 %	25–50 %	50 % hyvä vastaus	80 % kiitettävä vastaus	yli 80 %
Tiedollinen osaaminen: Arvioidaan opetussuunnitelman edellyttämän asiasisällön tuntemusta, käsitteiden asianmukaista ja täsmällistä käyttöä, sisällön ja tehtävänannon vastaavuutta sekä vastauksen rajausta.	Vastaus sisältää hyvin vähän tai se ei sisällä lainkaan aihealueen kannalta olennaisia tietoja ja käsitteitä.	Vastauksessa on esitetty yksi tai useampi aihealueen kannalta olennainen asia ja käsite.	Vastaus sisältää useita aihealueen kannalta olennaisia asioita. Käsitteiden käyttö ja määrittely on pääosin asianmukaista.   Vastaus voi sisältää myös yksittäisiä asiavirheitä (tarkemmat tehtäväkohtaiset  kriteerit on esitetty hyvän vastauksen piirteissä).	Vastaus osoittaa aihealueen kiitettävää hallintaa. Käsitteitä on käytetty asiantuntevasti ja luontevasti, ja vastauksessa esitetyt tiedot ovat monipuolisia ja täsmällisiä (tarkemmat tehtäväkohtaiset kriteerit on esitetty hyvän vastauksen piirteissä).	Vastaus osoittaa aihealueen syvällistä ymmärtämistä ja kykyä liittää asiat laajempiin yhteyksiin.
Tiedon käsittely ja esitystapa: Arvioidaan kokelaan taitoa esittää, analysoida, arvioida ja soveltaa tietoa. Esitystapaa arvioidaan vastauksen johdonmukaisuuden, eheyden ja tyylillisen sujuvuuden näkökulmista.	Vastaus on tyyliltään sekava ja rakenteeltaan jäsentymätön. Se vastaa tehtävänantoon vain osittain, tai se ei vastaa siihen lainkaan. Tehtävän aineistoa ei hyödynnetä eikä esitettyjä näkemyksiä perustella pätevästi.	Vastaus on rakenteeltaan jäsentymätön ja tyyliltään sekava. Se voi sisältää toistoa, liioittelua, epäuskottavia perusteluja ja luettelomaisuutta.	Vastaus noudattaa pääosin tehtävänantoa. Siinä on esitetty useita aihealueen kannalta olennaisia tietoja ja näkökulmia. Tehtävän aineistoa on hyödynnetty joiltain osin, ja vastauksessa on merkkejä tiedon soveltamisesta ja kehittelystä. Vastauksesta näkyy pyrkimys johdonmukaiseen rakenteeseen ja asioiden perustelemiseen, mutta se voi olla paikoin jäsentymätön ja luettelomainen. Perustelut voivat olla pintapuolisia.	Vastauksessa useat tehtävänannon kannalta olennaiset asiat ja näkökulmat on liitetty johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi. Vastaus on tehtävänannon mukainen ja kieliasultaan huoliteltu. Esitetyt perustelut ovat selkeitä ja monipuolisia. Tietoa sovelletaan ja kehitellään uskottavasti.	Vastauksessa tehtävän aineistoja on hyödynnetty oivaltavasti ja toisiinsa suhteuttaen. Perustelut ovat vakuuttavia ja hyvin argumentoituja. Vastaus voi sisältää kekseliäitäkin näkökulmia ja avauksia vaihtoehtoisiin lähestymistapoihin.