Still here, going strong
På svenska nedan
Liittomme muuttui virallisesti kaksikieliseksi viime keväänä. Meillä on hallituksessa ollut ruotsinkielinen edustus jo pitkään ja yhteistyötä Suomen ruotsinkielisten uskonnonopettajien kanssa on tehty kauan. Muutaman vuoden ajan olemme rakentaneet yhteyttä myös Ruotsin uskonnonopettajien kanssa. Ruotsin sisarliitto on nimeltään FLR (Föreningen Lärare i Religionskunskap). Toukokuussa Suolin delegaatio vieraili Tukholmassa. Pidimme yhteisen seminaarin FLR:n aktiivien kanssa ja vierailimme tukholmalaisessa Globala gymnasiumissa. FLR on Suoliin verrattuna didaktikkovetoinen ja mukana on tutkijoita. Varsinaisia jäseniä heillä on vähemmän kuin meillä. FLR julkaisee vuosittain vuosikirjan ja lukuisia artikkeleita.
Uskontoa, kuten tunnettua, opetetaan Ruotsissa kaikille yhteisesti. Perusopetuksessa se ei ole erillinen aine, vaan osana neljän aineen kokonaisuutta, johon kuuluvat historia, yhteiskuntaoppi, maantieto ja uskonto. Tätä kokonaisuutta kutsutaan nimellä SO-ämnena eli yhteiskunnallisesti orientoituneet aineet. Opettaja voi melko itsenäisesti päättää, mitä aineita hän opetuksessaan painottaa ja miten paljon. Mikään ei siis takaa, että oppilas saa uskonnonopetusta joka vuosi perusopetuksen aikana. Ruotsissa ei ole ylioppilaskoetta lukion lopussa, mutta perusopetuksen lopussa pidetään vuosittain valtakunnallisia kokeita eri aineista. Viime aikoina on vihjailtu, että lähiaikoina sellainen tulee taas uskonnostakin. Tämä on kuulemma lisännyt uskonnon opettamista yläkouluvuosina.
Lukiossa Ruotsissa on yksi pakollinen uskonnon kurssi kaikille. Kurssin laajuus on maksimissaan 50 tuntia. Ruotsissa pakollinen uskonto kattaa 2% kaikista lukio-opinnoista, Suomessa pakolliset 2 kurssia 2,7%. Pakollinen kurssi on tiivis ja yleensä ei ehditä opetussuunnitelman vaatimuksia täyttää. Kurssilla pitäisi opettaa maailmanuskonnot, katsomukset ja etiikka, luominen ja evoluutio sekä kristinuskon yhteiskunnalliset vaikutukset. Opsiin kuuluu myös muita teemoja, kuten ihmiskäsitys, sukupuoli, etnisyys ja seksualiteetti. Tämä kaikki pitäisi käsitellä laajasti ja syvästi. Tarkoituksena on syventää peruskoulussa opittua, mutta voi olla, että peruskoulussa ei ole paljon näitä luettu, vaan on keskitytty yhteiskuntaoppiin ja historiaan. Lukiossa on olemassa myös kaksi syventävää kurssia, mutta ne eivät kovin usein toteudu eivätkä kaikki voi tai ehdi niitä valita. Uskonnonopetuksen ongelmana Ruotsin lukiossa on, että yleensä ei ehditä opiskelijoiden kysymyksiin, opitaan uskontojen sisältöä, ei ymmärtämään uskontoja. Tällä hetkellä keskustellaan siitä, voisiko tuntimäärää saada kasvatettua.
Näyttää siltä, että vaikka järjestelmät ovat erilaiset, kysymyksissä ja haasteissa on paljon samaa. Opettajat kokevat puutteena sen, että omasta uskonnosta ei uskalleta puhua. Ruotsalaiseen tapaan myös voidaan välttää keskustelua kysymyksistä, joista ollaan eri mieltä. Moni kuitenkin tykkää uskonnosta, sitä pidetään mielekkäänä ja tärkeänä. Puheenjohtaja Bodil Liljefors-Persson summasikin lopuksi, että vaikka ongelmia on, “we are still here, going strong”.
Sitten ajankohtaisia kotimaan asioita: Ilahduttavaa on se, että Kuntaliiton kanssa saatiin lopulta kunnan opettajille syntymään sopimus kesäkuun alussa. Korotukset tulevat olemaan varsin hyviä. Opetusvelvollisuuksista en tiedä sovitun mitään eli siinä jatketaan kuten ennenkin.
Opetusministeri asettanee lupauksensa mukaan jo varsin pian katsomusopetuksen kehittämisryhmän. Emme vielä tiedä, keitä siinä tulee olemaan, mutta Suolin hallitus on yhteydessä ministeriin ja kansanedustajiin, jotta ryhmästä saataisiin mahdollisimman osaava ja monipuolinen edustamaan meille tärkeitä näkökulmia.
Näillä ajatuksilla toivotan teille mitä parhainta lukuvuoden alkua!
Tuovi Pääkkönen
Puheenjohtaja
Teksti julkaistaan myös Synsyguksessa 4/2022.
Still here, going strong
Vår förening blev officiellt tvåspråkig i våras. Vi har haft svenskspråkig representation i vår styrelse under en längre tid och samarbetet med finlandssvenska religionslärare är väl länge etablerat. Sedan några år tillbaka har vi även byggt upp kontakten med lärare i religionskunskap i Sverige. Svenska systerförbundet heter FLR (Föreningen Lärare i Religionskunskap).
I maj besökte vår delegation Stockholm. Vi höll ett gemensamt seminarium med FLR:s aktiva och besökte Globala Gymnasium i Stockholm. Jämfört med oss är FLR didaktiskt driven och engagerar främst forskare. De har färre medlemmar än vi. FLR ger årligen ut en årsbok och ett flertal artiklar.
Religion lärs som bekant ut i Sverige tillsammans. I grundskolan är det inte ett separat ämne, utan en del av en fyraämneshelhet som omfattar historia, samhällskunskap, geografi och religionskunskap. Denna helhet kallas SO-ämnena (samhällsorienterade). Läraren kan ganska självständigt bestämma vilka ämnen hen lägger vikt vid i sin undervisning och hur mycket dessa undervisar. Det finns alltså ingen garanti för att en elev får religionsundervisning varje år i grundskolan. I Sverige finns det ingen studentexamen i slutet av gymnasiet, men i slutet av grundskolan genomförs årligen nationella prov i olika ämnen. Nyligen har det antytts att nationella prov i religionskunskap ordnas igen. Detta har enligt uppgifter ökat undervisningen i religionskunskap i högstadier.
På gymnasiet finns det i Sverige en obligatorisk kurs i religionskunskaps för alla. Kursens maximala längd är 50 timmar. I Sverige täcker obligatorisk religion 2 % av all gymnasieutbildning, i Finland står två obligatoriska kurser för 2,7 % av motsvarande helhet. Den obligatoriska kursen är intensiv och har vanligtvis inte tid att uppfylla läroplanens krav. Kursen ska lära ut världsreligioner, åskådningar och etik, skapelse och evolution samt kristendomens samhälleliga implikationer. Läroplanen inkluderar även andra teman som uppfattningar om människosyn, kön, etnicitet och sexualitet. Allt detta bör behandlas utförligt och djupt. Avsikten är att fördjupa det man lärt sig i grundskolan, men det kan vara så att man inte har läst så mycket religionskunskap i grundskolan utan har fokuserat på samhällskunskap och historia istället. Det finns även två valbara kurser på gymnasiet, men de genomförs inte särskilt ofta och alla kan eller kommer inte ha tid att välja dem. Problemet med att undervisa i religionskunskap i ett svenskt gymnasium är att det oftast inte finns tid att diskutera frågor som studeranden är intresserade av, man lär sig innehållet i religioner, inte att förstå religioner. Just nu diskuteras om antalet timmar skulle kunna utökas.
Det verkar som att systemen är olika, men problemen och utmaningarna är ungefär desamma. Lärarna uppfattar som en brist att ingen vågar prata om sin egen religion. Typiskt för Sverige är att undvika en debatt i frågor som det råder oenighet om. Men många gillar religion, den anses vara meningsfull och viktig. Ordförande Bodil Liljefors-Persson avslutade med att säga att även om det finns problem ”we are still here, going strong”.
Sedan några aktuella inrikesfrågor: Det är glädjande att ett avtal slutligen träffades med Finlands Kommunförbund för kommunala lärares del i början av juni. Ökningarna blir ganska bra. Jag vet inte att något är överenskommet om undervisningsskyldigheten, så det lär fortsätta som tidigare.
Enligt sitt löfte ska utbildningsministern snart tillsätta en utvecklingsgrupp för åskådningsämnen. Vi vet ännu inte vilka som kommer att vara med, men vår styrelse kommer att ha kontakt med ministern och riksdagsledamöterna för att göra gruppen så kompetent och mångsidig som möjligt för att representera de aspekter som är viktiga för oss.
Med de här tankarna önskar jag dig en bra start på läsåret!
Tuovi Pääkkönen
Ordförande