Sana tulee lihaksi
På svenska nedan
Kuluneena kesänä ei ole tarvittu Ruokolahden leijonia, Haminan mursuja tai muita eläinyllätyksiä täyttämään uutistyhjiötä. Juhannuksena seurattiin lyhyeksi jäänyttä Venäjän vallankaappausyritystä ja heinäkuussa kiihtyvällä tahdilla valtakunnan hallituksen kamppailua natsivitsien, väestönvaihdon ja muun (ministerille) sopivan tai sopimattoman kielenkäytön kurimuksessa. Elämme hämmentäviä aikoja.
Hallitusohjelmassa ei mainita mitään katsomusopetuksesta. Tällä koalitiolla onkin oletettavaa, että siihen ei ole tulossa muutoksia lähivuosina. Opetussuunnitelmauudistuksia ei myöskään ole näköpiirissä. Muuten ohjelmassa luvataan perusopetuksen kunnianpalautusta ja opettajille työrauhaa. Opettajat saavat nykyistä tehokkaammin rajoittaa mobiililaitteiden käyttöä ja muutenkin henkilökunnan toimivaltaa opetusta häiritsevän toiminnan suhteen vahvistetaan. Perusopetuksen tuntimäärää lisätään 2-3 tunnilla ja perusopetukseen tulee myös rahallista panostusta. Asiantuntija-arvioiden mukaan kuntien valtionosuuksien pienennykset neutraloivat uuden rahoituksen vaikutukset. Katsomuksiin selkeimmin liittyvä kirjaus onkin maininta suomalaisen kulttuuriperinnön välittämisestä uusille sukupolville. Tähän sisältyy koulujen juhlaperinteiden vaaliminen kevät- ja joulujuhlineen. Kirjauksen on tulkittu rohkaisevan esim. Suvivirren laulamiseen, vaikkei sellaisesta erikseen puhutakaan.
On toki huomattava, että hallitusohjelma on vasta ohjelma, pelkkiä sanoja paperilla, ei vielä totta laki- ja säädöstasolla. Samoin voidaan liudentaa sitä, että esim. natseilla vitsailu ei ole sama kuin kannattaa aatetta ja että pitäisi kestää erilaisia mielipiteitä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Sanan ja teon yhteyttä on teologiassa ja filosofiassa tarkasteltu monin tavoin. Toisaalta sana on eri asia kuin teko, toisaalta jotkin sanat saavat todella aikaan muutoksen sosiaalisessa maailmassamme. Verkkokeskustelujen ja maalittamisten ajassamme tämä alkaa olla itsestään selvää. Magian puolelle mennään, jos ajattelemme, että sana saa aikaan muutoksen sosiaalisten konstruktioiden maailman lisäksi materiaalisessa maailmassa. Elämme kuitenkin läpeensä sosiaalisten merkitysten kautta rakentuneessa maailmassa. Koko meidän työmme, ihmisen uskonnollisen ja moraalisen toiminnan, ajattelun ja kulttuurin rakentamisen tarkastelu, on juuri tätä: sanat ovat tekoja ja niillä on vaikutusta. Siksi opetussuunnitelman perusteiden sanat ihmisyys, ihmisarvon loukkaamattomuus, sivistys, tasa-arvo, demokratia, kulttuurinen moninaisuus ja kestävän elämäntavan välttämättömyys ovat sanoja, joiden on tultava lihaksi luokkahuoneissa ja kouluissa. Se, että ne tulevat lihaksi uskonnontunneilla on meidän erityinen tehtävämme. Näistä asioista puhuminen ei ole omien näkemysten tuputtamista oppilaille vaan virkatehtävä. Opettajuus ei ole pienimmässäkään määrin yhteiskunnasta irrallaan oleva ammatti vaan syvästi sidoksissa politiikkaan ja yhteiskunnallisiin arvoihin. Kuten eräs opettajaryhmän faceseinän kirjoittaja totesi: Mikäli todella seisomme opetukseen liitettyjen arvojen takana ja haluamme yhteiskuntamme toimivan niiden mukaan myös jatkossa, sillä, mitä teemme jokapäiväisessä työssämme on iso merkitys. Sinun ei tarvitse kiivetä barrikadeille, olet siellä jo. Olet näyttämässä vaihtoehtoisia reittejä tuleville sukupolville. Et voi estää vanhempia ohjaamasta lapsiaan pimeään, mutta voit näyttää, että on muitakin teitä. Kun oppilaat saapuvat syksyllä, älä ole hiljaa, puhu. Ja ennen kaikkea keskustele ja ohjaa keskustelemaan ja pohtimaan.
Myös teot voivat olla sanoja: Eräs kollegani kertoi keväällä, että oli saanut wilmaviestin, jossa eräs hänen ohjausryhmänsä abi oli tullut kaapista. Opiskelija oli kertonut, että opettajan tietokoneessa vuosien ajan näkyvissä ollut sateenkaaritarra oli rohkaissut häntä ja auttanut vaikeina hetkinä.
Näissä ajatuksissa toivotan sinulle voimia lukuvuoden alkuun maailman tärkeimmässä työssä.
Ordet blir kött
Under den gångna sommaren behövdes inga lejon från Ruokolax, inga valrossar från Fredrikshamn eller andra djuröverraskningar för att fylla nyhetstorkan. Under midsommaren följde vi det kortlivade ryska kuppförsöket och i juli regeringskampen om nazistskämt, folkutbytet och annat (för ministern) lämpligt eller olämpligt språkbruk i allt snabbare takt. Vi lever i förvirrande tider.
Regeringsprogrammet nämner ingenting om åskådningsundervisning. Med denna koalition kan man anta att det inte blir några förändringar under de närmaste åren. Läroplansreformer är inte heller i sikte. Annars utlovar programmet återupprättad heder för grundläggande utbildning och arbetsro för lärare. Lärare kommer att kunna begränsa användningen av mobila apparater mer effektivt än i dag och även övrigt stärks personalens befogenheter när det gäller aktiviteter som stör undervisningen. Antalet timmar inom grundläggande utbildning utökas med 2–3 timmar och det kommer även att ske en ekonomisk satsning på detsamma. Enligt experternas uppskattningar kommer sänkningarna av kommunernas statsbidrag att neutralisera effekterna av den nya finansieringen. Den skrivning som tydligast relaterar till åskådningar är omnämnandet av att föra det finska kulturarvet vidare till nya generationer. Detta inkluderar att värna om skolans festtraditioner med vår- och julfester. Bidraget har tolkats som att det uppmuntrar till exempel att sjunga Den blomstertid, även om den inte nämns specifikt.
Naturligtvis bör det noteras att regeringens program bara är ett program än så länge, bara ord på papper, ännu inte en realitet på lag- och förordningsnivå. Likaså kan det förminskas att till exempel att skämta om nazisterna inte är detsamma som att stödja en idé och att olika åsikter bör tolereras i samhällsdebatten. Sambandet mellan ord och handling har undersökts på många sätt inom teologi och filosofi. Å ena sidan är ett ord annorlunda än en handling, å andra sidan medför vissa ord verkligen en förändring i vår sociala sfär. I vår tid av webbdiskussioner och riktade trakasserier blir detta självklart. Vi går åt magins sida om vi tror att ordet i sig medför en förändring i såväl sociala konstruktioners värld som i den materiella världen. Men vi lever i en värld byggd helt och hållet på sociala betydelser. Hela vårt arbete, undersökningen av människans religiösa och moraliska aktivitet samt undersökningen av tänkande och kulturens konstruktion, är just detta: ord är handlingar och de har effekt. Därför bör orden i läroplansgrunderna om mänsklighet, människovärdets okränkbarhet, bildning, jämlikhet, demokrati, kulturell mångfald och nödvändigheten av en hållbar livsstil bli kött i klassrum och i skolor. Att de blir kött på religionstimmen är vår särskilda uppgift. Att prata om dessa saker är inte att påtvinga eleverna sina egna åsikter, utan en tjänsteuppgift. Läraryrket är inte ett yrke fristående från samhället på det minsta, utan djupt kopplat till både politik och samhälleliga värderingar. Som en av skribenterna i en Facebookgrupp för lärare konstaterade: Om vi verkligen står bakom de värderingar som är knutna till undervisningen och om vi vill att vårt samhälle ska fungera enligt dem även i framtiden, är det vi gör i vårt dagliga arbete av stor betydelse. Du behöver inte klättra på barrikaderna, du är redan där. Du visar alternativa vägar för framtida generationer. Man kan inte hindra föräldrar från att leda sina barn ut i mörkret, men man kan visa att det finns andra vägar. När eleverna kommer till dig på hösten, var inte tyst, tala ut. Och framför allt diskutera och uppmuntra diskussion och reflektion.
Handlingar kan också vara ord: En av mina kollegor berättade i våras att han fått ett meddelande från Wilma, där en abiturient i hans grupp kom ut ur garderoben. Eleven hade sagt att regnbågsdekalet som funnits på lärarens dator i flera år hade uppmuntrat honom och hjälpt honom i svåra stunder.
Med dessa tankar önskar jag dig styrka inför läsårets början i världens viktigaste arbete.